Vielä

Runokokoelma. Markku Kokkolan runoissa historia ei ole pelkästään ilmiöitä ja vuosilukuja. Historia eletään preesensissä ja se koostuu ihmisistä, heidän teoistaan ja valinnoistaan. Ihmiset joutuvat myös aatteiden ja vallanpitäjien heiluteltaviksi, ja heidän toimintaansa arvostetaan, mitätöidään tai tuomitaan vielä vuosisatoja heidän aikansa jälkeen. Nykyisyys ja mennyt lomittuvat ja lenkki lisätään lenkkiin niin, että historia on yhtä aikajanaa. Kokkolan sepitteet todistavat, että jokaisella teolla on jatkonsa. Tapahtuma ei lakkaa, vaikka vuosisadat vaihtuvat. Ajan jaksottaminen on ihmisen keksintö.