Ja kuolema laulaa tuutulaulun

Aunimarjut Karin kuudes runokokoelma lähestyy kuolemaa soivin, mitallisin säkein, jollaisia Suomessa ei tänään kirjoita kukaan muu. Runojen maailma on yhtä aikaa ajattoman ja jylhän vakava ja surrealistisen leikkisä. Kari tunnustaa velkansa Saima Harmajalle ja L. Onervalle, mutta kantaa myös Eino Leinon traagis-optimistista perinnettä voimalla ja ehdottomuudella. ”Sydän, niin, vain ajatteli.”
(ntamo)