Ajatustenlukija

Tiuku tutustuu koulussa kahteen tyyppiin. Tai oikeastaan yhteen, Iidaan. Maailman tavallisimmasta perheestä oleva tyttö, jolle kaikki on niin helppoa ja vaivatonta. Iida puhuu niin, että Tiukun on helppo olla hiljaa. Ja sitten Tiuku näkee tytön, Lintutytön. Tyttö ei puhu kenellekään, hänen vaatteensa haisevat pahalle kuin hän nukkuisi jossain roskiksessa. Tiukua kiehtoo tuo tyttö. Varsinkin, kun hän tajuaa yhdistää nettisaitin blogin Lintutyttöön.

Entä Tiukun oma elämä? Päivät menevät jotenkin, jos Hille muistaa laittaa ruokarahaa tilille. Iltaisin Tiuku avaa läppärinsä ja siirtyy toiseen maailmaan. Paha olo ei häivy, vaikka kodin asioihin on saanut jo etäisyyttä. Päinvastoin, Tiukusta tuntuu yhä vaikeammalta nähdä Hilleä ja Retua. Äidiksi hän ei ole Hillea enää aikoihin sanonut. Oikeastaan vasta Lintutytön vaikeudet saavat Tiukun huomaamaan, että ehkä hänkin tarvitsee apua.

Ahdistusvaroitus! Kirjan kannesta huolimatta en suosittele kirjaa "kenelle tahansa".
(arjamaaria / Sivupiiri)


Tiuku on nyt omillaan. Lukion aloittaminen yksin suuressa kaupungissa ei ollut Tiukun oma idea, mutta lapsuuskodissa hänelle ei enää ollut tilaa. Alkoholistiäidilleen hän on pelkkä riippa, ikävä muistuttaja ja omantunnon kolkuttaja. Kodin epävakaat tunnelmat vellovat Tiukun sisällä purkautumistapaa etsien. Apuna itsenäistymistaistelussa on iloinen ja mutkaton Iida, joka pysyy rinnalla sittenkin, kun Tiukun salaisuudet alkavat paljastua. Koulun kummajaisesta, Lintutytöstä, Tiuku saa peilin omille ongelmilleen – ja yllättäen myös suunnan elämälleen.
(Karisto)