Tikkanen, Hannu

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Ammatti

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Kirjailijan omat sanat

Motto: "No problem".

Elämäkertatietoa

Asuinpaikka: Imatra, vuoden 2013 alusta Joensuu

Perhesuhteet: Eronnut

Meriitit:
Imatran kaupungin taidepalkinto 2011
Koskenparrasssäätiön palkinto 2012
Päätalo-instituutin Möllärimestari romaani-sarjan voitto 2014

Eläkkeellä oleva biologian ja maantieten lehtori. Nykyisin vapaa taiteilija: lehtimies, kirjailija ja muusikko.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Muu tuotanto:

Imatran kevyen musiikin historia 1948-99. 2011

Jälkiä hiekassa : Heavy Tikkasen kolumneja. 2011

Ilovaarirock : Beatles-sukupolvi popmusiikin pyörteissä. 2015

Freelanger-toimittajana useissa eri lehdissä.

Tekstinäyte

Kesä 1939 oli Käkisalmessa kaunis ja lämmin. Aurinko porotti harvinaisen monena päivänä suoraan pilvettömältä taivaalta, ja sen säteet heijastuivat huikaisevan kirkkaina kaupungin edustalla lainehtivan Laatokan vedestä. Valtava järvi ja sininen taivas muodostivat yhteen sulautuvan kokonaisuuden niin, että rannalta kauas horisonttiin katsottaessa oli usein vaikea erottaa, missä vesi päättyi, ja taivas alkoi. Kun joskus virisi yli järven puhaltava tuuli, se sai aikaiseksi massiivisina rantaan vyöryvät merenkaltaiset, raskaat aallot, joiden kohahtelu kuului usein kauas kaupungille saakka.

Toisella puolella kaupunkia kimmelsi toinen vesistö, Laatokkaan laskevan Vuoksi-joen järvimäinen laajentuma. Lännessä sijaitsevasta Saimaasta vetensä keräävä Vuoksi oli monessa suhteessa Laatokan vastakohta. Kun Laatokka huokui ja kohahteli levottomana ja joskus pelottavanakin, Vuoksi mateli rauhallisesti ja laiskasti kiemurrellen läpi maitten ja mantujen. Kaupungin lounaislaidalla se levisi laajaksi lahtia, pieniä poukamia ja lukuisia kapeitten salmien erottelemia saaria käsittäväksi järvimäiseksi laajentumaksi. Järvimäisen suistoalueen jälkeen joki luikerteli lopulta saarien rikkomana uomana kaupungin eteläistä laitaa pitkin Laatokkaan.

Vuoksen järvimäisen laajentuman ja Laatokan väliselle kannakselle oli jo 1200-luvulla syntynyt ensimmäinen asutuskeskus Korelan kylälinnoineen. Paikalle oli annettu alueella kukkuvien käkien mukaisesti nimeksi Käkisalmi eli Kexholm. Alueella oli taisteltu vuosisatojen aikana useasti idästä tulleiden novgorodilaisten ja lännestä tulleiden ruotsalaisten välillä. Muistona noista sotaisista ajoista seisoi Vuoksen varressa ruotsalaisen sotapäällikön Pontus de la Gardien 1500-luvun lopulla rakennuttama Käkisalmen linna.

Vanhan linnan vastapäätä kapean salmen toiselle puolelle ns. Uuden linnan alueelle oli rakennettu varuskunta kivisine kasarmeineen. Tuohon varuskuntaan oli sijoitettu Savon Jääkärirykmentti. Varuskunnan komentaja, eversti Arne Blick, oli kunnostuttanut Vuoksen rantojen vanhat muurit ja vallihaudat niin hyvään kuntoon, että aluetta voitiin mainostaa Suomen kauneimmaksi varuskunnaksi.

Uuden linnan alueen lisäksi osa Savon Jääkärirykmentistä oli sijoitettu kaupungin pohjoislaidalle vuonna 1935 valmistuneelle Hiekkalan kasarmialueelle, jonka viereen oli rakennettu myös sotilaslentokenttä. Alun perin Hiekkalan kasarmit oli tarkoitettu lennostolle, mutta koska Käkisalmen lentokentällä ei ollut vielä pysyvää lentuetta, kasarmit oli annettu Savon Jääkärirykmentin käyttöön. Lentokentällä vieraili silloin tällöin väliaikaisesti muutamia lentokoneita harjoittelemassa.

Käkisalmen varuskuntakaupungin mainetta lisäsi vielä kaupungin ulkopuolelle Laatokan rannalle Vahtiniemeen sijoitettu Rannikkotykistörykmentti 3. Usein käkisalmelaiset saivat seurata komeita paraateja torvisoittokuntineen, kun Savon Jääkärirykmentti marssi nelijonossa kaupungin torille. Varuskuntien kantahenkilökunta asui kaupungin vuokrataloissa perheineen ja muodosti useita satoja ihmisiä käsittäneen osan Käkisalmen väestöstä.

[Koti Käkisalmessa 1939-45. Omakustanne 2014, s. 7-8]