Hiltunen, Marja

Arki sai väistyä juhlan tieltä. Työkalut, höyläpenkit ja rukit, siirrettiin syrjään, pois silmistä. Lattialle tuotiin paksulti kahisevia, kesän tuoksuisia olkia. Niiden päällä oli hieno maata, takkatulen valaistessa tupaa, ja kuunnella vanhojen tarinointia tai laulaa veisuja. Mellastaa niiden päällä sen sijaan ei saanut; se olisi pilannut seuraavan vuoden sadon. Tästä isäntä oli erityisen tarkka. Hän sanoi, että hänen äitinsä isä oli pannut nuoruudessaan merkille, että kato oli käynyt, kun joku vieras oli mennyt hyppelemään oljille. Sitten kun faarista oli tullut isäntä, hän oli muistanut tämän, ja aina oli saatu hyvä sato.Vakuudeksi Juho nyökkäsi pontevasti ja kaatoi ryypyn itselleen.