Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Valkoiset lautalattiat
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Ensi kertaa elämässään kertoja on tämän tilanteen edessä: arkkitehti kysyy, mitä hän tahtoo. Pojan ja miniän kanssa ostetun talon lisäsiipeä laajennetaan, mahdollisuuksia on monia. Yksi on selvää: on saatava valkoiset lautalattiat.
Nyt sitoudun ratkaisuun, joka tuntuu lopulliselta. Mitä teen jos en viihdy? Jos poika ja miniä eroavat? Lähdenkö uudesta kodistani vasta sairaalaan tai saattokotiin? Ei kai sitä ennen vanhainkotiin? Voin lähteä sitten eläkkeellä etelään ja poika huolehtii asunnostani, yritän sanoa itselleni, mutta pakkohan minun on sanoa ääneen, mitä kipeimmin ajattelen. Katsotteko minun perääni kun vanhenen, sanon ääneen. Tietysti hoidamme sinut, Anna sanoo ja olen purskahtaa itkuun.
Uusi koti on olemassa vasta paperilla, moderni ja hämmentävä isoine lasiseinineen. Samalla kun talo alkaa monen mutkan myötä hahmottua, joutuu tuleva asukas pohtimaan omaa rooliaan. Tavaroita pakatessa muistuu mieleen mennyt, nenä haistaa salaisen rakastetun lähettämät ruusut, sormet tunnustelevat nahkalaukkua, joka lapsuudessa jäi kaupan hyllyyn kun sijaan ostettiin halvempi, muovinen. Uusi elämä ei saisi olla kuin tuo valkea laukku, johon on paremman puutteessa tyydyttävä...
(Tammi)
”Keskellä kotikaupunkini Oulun ensimmäisiä kirjamessuja kerron kaikille tapaamilleni tutuille, että muutan Antin, Annan ja Ellin kanssa keskustasta syrjemmälle, saan pihan ja puita, pääsen pojan perheen siivellä omakotitaloon. Joudut lapsenhoitajaksi, etsitkö vanhuuden turvaa, menetät itsenäisyytesi, rohkea ratkaisu, hulluko Sirkka olet, kuulen keskellä lukemattomia tarinoita, faktaa ja fiktiota.”
Valkoiset lautalattiat kertoo Sirkan omakotitalon uuteen siipeen rakennettavan kodin suunnittelusta, rakentamisesta ja valmistumisesta sekä Sirkan sopeutumisesta uuteen asumismuotoon. Romaanin päiväkirjamaisesti etenevä muoto on tuttu jo Hietalan aiemmista teoksista Korkeat huoneet ja Amanda, joiden itsenäisenä jatkona teosta voisi pitää.
Sirkka pohtii uutta asuntoaan ja sen tuomia muutoksia, karsii pois vanhaa tavaraa. Vähitellen myös lapsuudenaikaiseen muuttoon Kuopiosta Helsinkiin sekä isän rakentamaan omakotitaloon liittyvät muistot nousevat pintaan. Sirkan arkielämän kuvauksen rinnalla käsitellään hänen elämäänsä oleellisesti kuuluvia kirjoja, joita hän lukee ja pohtii. Kirjailijoiden ja teoksien nimiä ei mainita, mutta lukija voi tunnistaa monia teoksen sivuilla vierailevia kirjailijoita.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Nyt sitoudun ratkaisuun, joka tuntuu lopulliselta. Mitä teen jos en viihdy? Jos poika ja miniä eroavat? Lähdenkö uudesta kodistani vasta sairaalaan tai saattokotiin? Ei kai sitä ennen vanhainkotiin? Voin lähteä sitten eläkkeellä etelään ja poika huolehtii asunnostani, yritän sanoa itselleni, mutta pakkohan minun on sanoa ääneen, mitä kipeimmin ajattelen. Katsotteko minun perääni kun vanhenen, sanon ääneen. Tietysti hoidamme sinut, Anna sanoo ja olen purskahtaa itkuun.
Uusi koti on olemassa vasta paperilla, moderni ja hämmentävä isoine lasiseinineen. Samalla kun talo alkaa monen mutkan myötä hahmottua, joutuu tuleva asukas pohtimaan omaa rooliaan. Tavaroita pakatessa muistuu mieleen mennyt, nenä haistaa salaisen rakastetun lähettämät ruusut, sormet tunnustelevat nahkalaukkua, joka lapsuudessa jäi kaupan hyllyyn kun sijaan ostettiin halvempi, muovinen. Uusi elämä ei saisi olla kuin tuo valkea laukku, johon on paremman puutteessa tyydyttävä...
(Tammi)
”Keskellä kotikaupunkini Oulun ensimmäisiä kirjamessuja kerron kaikille tapaamilleni tutuille, että muutan Antin, Annan ja Ellin kanssa keskustasta syrjemmälle, saan pihan ja puita, pääsen pojan perheen siivellä omakotitaloon. Joudut lapsenhoitajaksi, etsitkö vanhuuden turvaa, menetät itsenäisyytesi, rohkea ratkaisu, hulluko Sirkka olet, kuulen keskellä lukemattomia tarinoita, faktaa ja fiktiota.”
Valkoiset lautalattiat kertoo Sirkan omakotitalon uuteen siipeen rakennettavan kodin suunnittelusta, rakentamisesta ja valmistumisesta sekä Sirkan sopeutumisesta uuteen asumismuotoon. Romaanin päiväkirjamaisesti etenevä muoto on tuttu jo Hietalan aiemmista teoksista Korkeat huoneet ja Amanda, joiden itsenäisenä jatkona teosta voisi pitää.
Sirkka pohtii uutta asuntoaan ja sen tuomia muutoksia, karsii pois vanhaa tavaraa. Vähitellen myös lapsuudenaikaiseen muuttoon Kuopiosta Helsinkiin sekä isän rakentamaan omakotitaloon liittyvät muistot nousevat pintaan. Sirkan arkielämän kuvauksen rinnalla käsitellään hänen elämäänsä oleellisesti kuuluvia kirjoja, joita hän lukee ja pohtii. Kirjailijoiden ja teoksien nimiä ei mainita, mutta lukija voi tunnistaa monia teoksen sivuilla vierailevia kirjailijoita.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
218