Valitan kirjoittamisen parissa ahertaessa ajan vähyyttä, eritoten kesäaikaan. Aika menee kesällä metsätilallani luonnossa puuhaillessa. Talvi on lyhyt hitaalle työskentelylle. Siitäkin ajasta tulee kirjoitettua kaappiin elämässä tapahtuvia asioita. Olen haaveillut saada aikaan lapsille suuremman kertomuskirjan kuin kirjoittamani Vaarin kertomuksia lapsille. Kirjoituskilpailuihin tekisi mieleni kirjoittaa, mutta valitettavasti nopeat jalkani ja tekevät käteni vievät minua pois kirjoitusten parista. Töissä tosin elän niissä aiheissa, joita pitäisi kirjoittaa, mutta sehän ei tuota tulosta. Tulevaisuuden toiveeni on myös kirjoittaa syntymäkyläni historiikki liittäen siihen mukaan omaa elämäkertaa jokaiselle pojalleni kirjahyllyyn muistoksi isältä. Haasteita olisi kovasti, sillä kylän vanha kertoja kertoili minulle, kun olin 7-vuotias, sellaista aineistoa, joka on vain minun tiedossani. Syntymäkyläni historia vaatisi myös arkistojen tutkimista. Olen kirjoittanut tapauksista peräti 200 vuoden ajalta tuleville polville. Sen mitä olen oppinut, olen oppinut, koska olen hyvän kirjallisuuden ystävä ollut lapsesta saakka. Pääteosta en ole vielä kirjoittanut. Ikäkin on aika korkea, joten tuleeko koskaan kirjoitettuakaan. Valtaosa kirjoistani on hengellisiä runoja.
