Kraftman, Maria
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Bild: Åbo Akademis bibliotek, Bildsamlingar
Elämäkertatietoa
Syntynyt
22.4. 1812 Oulu
Kuollut
28.9. 1884 Turku
Ammatti
Liikenainen, omisti Turussa ajurinliikkeen ja kangaskaupan, harjoitti vientikauppaa, yksi ensimmäisistä suomalaisista naiskirjailijoista.
Kirjailijan asuinpaikat
Asui Oulussa 1812-1849. Muutti Hämeenlinnaan v. 1849 ja asettui Turkuun 1850-luvun puolivälissä.
- - -
Maria Kraftman kuuluu 1840-luvun naiskirjailijoihin, jotka raivasivat julkaisuissaan tilaa naisten elämänpiirille, erityisesti romaanilajia kehittämällä. Kraftman tuli omana aikanaan tunnetuksi liikenaisena ja yritysjohtajana, mutta kirjailijana hän on jäänyt unohduksiin. Tämä johtuu kenties siitä, että kirjailijan ainoaksi jäänyt romaani Så slutades min lek. En tafla ur lifvet (1848) ei ainoastaan riko aikansa konventioita vaan erottuu myös naiskirjallisuuden traditiosta. Teos käsittelee naiskirjallisuudelle tyypillisiä moraalisia kysymyksiä, mutta päähenkilönä on mies ja tapahtumat sijoittuvat kodin ja seuraelämän sijaan pääasiassa julkiseen tilaan. Romaania traagisine tapahtumineen on pidetty melodraaman muunnelmana. Teoksessa on myös lyyrisiä jaksoja.
(Klassikkokirjasto)
_______________________________
Maria Kristina Kraftman oli syntynyt kaupunginvouti Petter Kraftmanin perheeseen v. 1812. Hän oli perheetön ja elätti itsensä omistamalla ajurinliikkeen, harjoittamalla viljakauppaa sekä perustamalla kotimaisten käsitöiden liikkeen. Turussa, joka oli hänen kotikaupunkinsa 1850-luvun puolivälistä alkaen, hän mm. suunnitteli vähän ennen kuolemaansa työmiehille tarkoitetun ruokalan. Kaiken ohessa hän ehti osallistua sanomalehtityöhön. Maria Kristina Kraftman kuoli v. 1884.
Så slutades min lek, joka jäi Kraftmanin ainoaksi itsenäiseksi teokseksi, on romanttinen tarina hylätystä naisesta ja kurjasta, epäluotettavasta miehestä. Ihanteena esitetään nainen, joka on miellyttävä, nuhteeton, älykäs ja viehättävä, äitinä uhrautuva ja vastuuntuntoinen. Uutta ennakoi ajatus siitä, että naisellakin on oikeus koulutukseen ja tietoon ja että naisen älylliset edellytykset hankkia tietoa ovat samat kuin miehenkin. Yhteiskunnallisia oikeuksia Kraftmanin kuvaamat naiset eivät kuitenkaan nouse vaatimaan, naiskasvatuksen tarkoituksena on ennen kaikkea naisen sisäinen kasvu.
Ihannemies on rehellinen, päättäväinen, tunteensa kätkevä, isänroolissaan patriarkka, jonka oikeus lapsiinsa on pyhä. Mies on naisen näkökulmasta yleensä vahva, mutta kirja huipentuu miehen oivallukseen: "Me miehet kutsumme naista heikoksi sukupuoleksi, mutta vaadimme heiltä säälittä voimaa, jota meillä itsellämme ei ole koskaan ollut."
Lähteet:
Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla. Helsinki 1896.
"Sain roolin johon en mahdu". Suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja. Toim. Maria-Liisa Nevala. Helsinki 1989.
Saran unohdetut sisaret. Oulun kaupunginkirjasto. 1990.
22.4. 1812 Oulu
Kuollut
28.9. 1884 Turku
Ammatti
Liikenainen, omisti Turussa ajurinliikkeen ja kangaskaupan, harjoitti vientikauppaa, yksi ensimmäisistä suomalaisista naiskirjailijoista.
Kirjailijan asuinpaikat
Asui Oulussa 1812-1849. Muutti Hämeenlinnaan v. 1849 ja asettui Turkuun 1850-luvun puolivälissä.
- - -
Maria Kraftman kuuluu 1840-luvun naiskirjailijoihin, jotka raivasivat julkaisuissaan tilaa naisten elämänpiirille, erityisesti romaanilajia kehittämällä. Kraftman tuli omana aikanaan tunnetuksi liikenaisena ja yritysjohtajana, mutta kirjailijana hän on jäänyt unohduksiin. Tämä johtuu kenties siitä, että kirjailijan ainoaksi jäänyt romaani Så slutades min lek. En tafla ur lifvet (1848) ei ainoastaan riko aikansa konventioita vaan erottuu myös naiskirjallisuuden traditiosta. Teos käsittelee naiskirjallisuudelle tyypillisiä moraalisia kysymyksiä, mutta päähenkilönä on mies ja tapahtumat sijoittuvat kodin ja seuraelämän sijaan pääasiassa julkiseen tilaan. Romaania traagisine tapahtumineen on pidetty melodraaman muunnelmana. Teoksessa on myös lyyrisiä jaksoja.
(Klassikkokirjasto)
_______________________________
Maria Kristina Kraftman oli syntynyt kaupunginvouti Petter Kraftmanin perheeseen v. 1812. Hän oli perheetön ja elätti itsensä omistamalla ajurinliikkeen, harjoittamalla viljakauppaa sekä perustamalla kotimaisten käsitöiden liikkeen. Turussa, joka oli hänen kotikaupunkinsa 1850-luvun puolivälistä alkaen, hän mm. suunnitteli vähän ennen kuolemaansa työmiehille tarkoitetun ruokalan. Kaiken ohessa hän ehti osallistua sanomalehtityöhön. Maria Kristina Kraftman kuoli v. 1884.
Så slutades min lek, joka jäi Kraftmanin ainoaksi itsenäiseksi teokseksi, on romanttinen tarina hylätystä naisesta ja kurjasta, epäluotettavasta miehestä. Ihanteena esitetään nainen, joka on miellyttävä, nuhteeton, älykäs ja viehättävä, äitinä uhrautuva ja vastuuntuntoinen. Uutta ennakoi ajatus siitä, että naisellakin on oikeus koulutukseen ja tietoon ja että naisen älylliset edellytykset hankkia tietoa ovat samat kuin miehenkin. Yhteiskunnallisia oikeuksia Kraftmanin kuvaamat naiset eivät kuitenkaan nouse vaatimaan, naiskasvatuksen tarkoituksena on ennen kaikkea naisen sisäinen kasvu.
Ihannemies on rehellinen, päättäväinen, tunteensa kätkevä, isänroolissaan patriarkka, jonka oikeus lapsiinsa on pyhä. Mies on naisen näkökulmasta yleensä vahva, mutta kirja huipentuu miehen oivallukseen: "Me miehet kutsumme naista heikoksi sukupuoleksi, mutta vaadimme heiltä säälittä voimaa, jota meillä itsellämme ei ole koskaan ollut."
Lähteet:
Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla. Helsinki 1896.
"Sain roolin johon en mahdu". Suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja. Toim. Maria-Liisa Nevala. Helsinki 1989.
Saran unohdetut sisaret. Oulun kaupunginkirjasto. 1990.
Lähteitä ja viittauksia
Kauppias 1934, 13: [Julkaisu yleiseen vähittäiskauppiaskokoukseen Oulussa 2 ja 3 VII 1934]. [Suomen vähittäiskauppiasliitto] 1934
Purjehtiva Maria / Sylvi Kauhanen. Viuhka 1957: 9, s. 26-27
Kirjat
Saran unohdetut sisaret : naiskirjallisuuden perinnettä Suomessa. Oulun kaup.kirj. 1990