Melissan ystävätär

Eränä kauniina syyskuun iltana Melissa Hallam ja nuori mies, jonka kanssa hän oli ollut kihloissa kolme päivää, istuivat Kensingtonin puistossa. He olivat ruvenneet jo ajattelemaan tulevaisuutta, ja Melissa koetti selittää miksi hän halusi kihlauksen pysyvän mahdollisimman kauan salassa.
”Jos äiti saa kuulla siitä ensiksi”, hän sanoi, ”niin isä luokkautuu sydänjuuriaan myöten”.
John Beauclerc oli vasta aivan äsken kuullut, että hän saisi appiukon. Hän oli aina kuvitellut herra Hallamia, jonka nimeä ei koskaan mainittu, kuolleeksi. Asia oli kuitenkin niin, että tämä oli vain muuttanut perheensä luota ja asui hotellissa Budleigh Saltertonissa yksin.
”Etkö voisi ilmoittaa isällesi ensiksi kirjeessä?” hän ehdotti.
”Silloin äiti luokkautuisi sydänjuuriaan myöten.”
”Äidillesi kertoisit aamulla juuri kun isäsi lukee kirjettäsi. Siten saisivat molemmat tietää yhtaikaa.”