Oikea perhe

Hän heräsi hätkähtäen ja tuijotti pimeyteen. Joku tarkkaili häntä. Jonkun hengitys puhalsi kevyesti hänen kasvoihinsa. Mutta kenen, kuka siinä oli? Sitten hän näki kahden silmänvalkuaisen kiiltävän pimeydessä lähes päänsä korkeudella ja ajatteli: Pablito! Hän katsoi pojan silmiin ja totutteli pimeään ennen yritti erottaa hänen kasvonsa. Silloin hän tajusi, että poika oli vetänyt yöpuvun päältään ja hänen alaston ruumiinsa sulautui ympäröivään pimeyteen, ja siksi Anna ei ollut heti nähnyt häntä. Vain silmänvalkuaiset. nyt Pablito avasi suunsa ja pienet valkeat hampaat tulivat näkyviin.
- Se fue, hän kuiskasi.
- Sí? anna sanoi niin kovaa kuin uskalsi. hän haluaisi ulottua pojan kuulevaan korvaan muttei nukkuvan tyttäreensä, ja hän kurkotti ylemmäs ja lähemmäs.
- Mi mami, se fue.
- Sí.
Hän näki silmänvalkuisten liikkuvan ylös ja alas ja ymmärsi että poika nyökkäsi. Siristämällä hiukan silmiään hän erotti pojan ääriviivat ja lopuksi myös korvat, nenän ja suun. Hän aavisti liikahduksen hiljaisessa pimeydessä ja tunsi käden hipaisevan poskeaan. Etusormi painoi sitä hiukan ja liikkui sitten alaspäin leuan kaarta pitkin.
- Otra mami.
- Sí, otra mami parat í.
Silmänvalkuaiset liikkuivat, pää nyökähti taas. Anna pystyi tuskin hengittämään ja tunsi kyynelten polttavan silmiään, mutta aloite oli nyt Pabliton, ja hänen piti myös ottaa seuraava askel. Poika nyökkäsi uudelleen ja veti kätensä pois, seisoi hetken paikoillaan ja tassutteli sänkynsä luo. anna tuskin erotti sitä ja häntä, mutta hän kuuli miten Pablito kiipesi ylös ja putosi patjalle hiukan tömähtäen, kuuli lakanan kahisevan kun poika veti sen harteilleen ja asettui taas lepäämään.
Niin, Anna ajatteli, tässä on tosiaan toinen äiti. toinen ja uusi sinulle, hänen sijaansa, joka katosi.