Ikävä vieras

Yksityisasianajaja Zelterskin silmät olivat painumaisillaan kiinni. Pimeys verhosi luonnon. Tuuli oli hiljentynyt, lintujen kuorot vaienneet ja karjalaumat paneutuneet yölevolle. Zelterskin vaimo oli jo aikaa sitten mennyt nukkumaan, palvelusväkikin nukkui, kaikki elolliset olennot olivat vaipuneet uneen, mutta Zelterski ei vain voinut lähteä makuuhuoneeseen, vaikka hänen luomissaan tuntuikin riippuvan kolmenpuudan paino. Tämä johtui siitä, että hänen luonaan istui vieras, naapurihuvilan isäntä, armeijasta eronnut eversti Peregarin. Tultuaan päivällisen jälkeen ja istuuduttuaan sohvalle hän ei ollut kertaakaan liikahtanut paikaltaan, aivan kuin olisi juuttunut kiinni. Hän vain istui ja käheällä, honottavalla äänellä kertoi, miten häntä vuonna 1842 puri Krementšugin kaupungissa raivotautinen koira. Kertoi ja aloitti saman uudelleen. Zelterskii oli epätoivoissaan. Mitä kaikkea hän tekikään saadakseen vieraan lähtemään! Hän katsoi yhtenään kelloon, valitti päänsärkyä, poistui vähän väliä huoneesta, mutta mikään ei auttanut. Vieras ei hoksannut vihjeitä, vaan jatkoi jaaritustaan raivotautisesta koirasta.