Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Leppälinnun laulu

Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Topias Vieskalaisen Leppälinnun laulu on ”ajatonta sanomaa 1860-luvun suurilta nälkävuosilta”, kuten tekijä teostaan luonnehtii. Vieskalainen on julistaja ennen kaikkea henkilöittensä kautta. Ja hänellä on vakaumuksellinen idea rakentaa kestävälle pohjalle – Jumalaan kaikkivaltiaaseen turvaten.
Leppälinnun laulu on erämaaseudun väkevää laulua. Se on Luojan kauniita maisemia – merenlaajuista järveä, syviä metsiä ja korkeita kunnaita – joihin kovia kokeva Pohjan kansa suorastaan järkyttävästi heijastuu. Vieskalaisen ihmiset ovat hyviä ja pahoja, mutta he saavat yhtäläisen kurituksen: nälkävuosien vitsaukset nälän ja taudit, mutta myös yhtäläisen lohdutuksen taivaallisen Isän armon. Näitten ihmisten kuvat piirtyvät niin selkeäviivaisina, että ne aivan kuin irtoavat kirjan sivuilta ja muuttuvat viiltävän todellisiksi. Vaikka teosta leimaa kohtalonomaisuus – sehän onkin ominaista koettelemusten ajan kuvauksessa – niin kuitenkin siitä rönsyilee myös verraton huumori. Kas, suomalainen korvenraataja on ”maailman alusta” tottunut elämään huumorin pilke silmäkulmassaan.
Leppälinnun laulun keskushenkilöitä ovat suuren erämaaseurakunnan kirkkoherra Oulander ja hänen puolisonsa ja toisaalta Peukalokallion yksinäinen torpan tytär Kaisa, jonka elämänkohtalo merkillistä tietä kulkien tapaa pappilanväen. Juuri näissä ihmisissä löytää tuon väkevän perisuomalaisen uskon – päästä voittoon kärsimysten kautta. Myös monet muut värikkäästi kuvatut henkilöt ovat teoksen suola ja paprika. Leppälinnun laulu on romanttinen, nuorten ihmisten sydän rakkauden sävyttämä, samalla se on myös jännittävä ja tiivistunnelmainen ja sen tekijä on nähnyt asiansa sisäisesti valottuneena. Leppälinnun laulu koskettaa jokaista.
Yrjö Kujala
(takakansiteksti)

Henkilöt, toimijat

Tapahtumapaikat

Tapahtuma-aika

Tarkka aika

Alkukieli

Tekstinäyte

Merenlaajuisen järven huuhtomaan, kumpuilevaan hiekkamaastoon oli muinaisina pinnanmuodostuksen päivinä heitetty kappale kalliota, joka pisti vedenpinnasta esiin kuin valtavaan kallioaltaaseen hukkuneen jättiläisen kivettynyt nyrkki, muu osa jättiruhosta oli muuttunut järven halki juoksevaksi hiekkaharjuksi, muodostaen pitkiä niemiä ja useita saaria. Ei kaivattu paljonkaan mielikuvitusta, saatiinhan silmin nähdä, miten kalliokäden peukalo lepäsi laakeana perustana sille neliseinäiselle savupirtille, joka kuin anteeksipyydellen vähäistä olentoaan törrötti yksinäisenä majesteetillisen erämaaluonnon rauhassa. Peukalon hankaimeen toi järviselänpuoleinen tuuli jatkuvasti puhdasta hiekkaa, toisilta rannoilta toisilla tuulilla ryöstettyä. Sama tuuli syöksytti kiukkuisia, nälkäisiä valkopääaaltoja jyrkkää seinämää vasten. Mutta se kesti. Jättiläisen pilviin ojentuneet rystyset olivat kyllin lujat varjelemaan tuholta niitten huostaan uskottua rantakaistaletta metsistyneine hiekkaharjuineen.
Maja Peukalokalliolla oli seudun ainoa ihmisasunto.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Alanimeke

kertomus petäjäisestä ja puhtaasta elämän huhmaressa

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

186

Kustantaja

Kieli