Lyhyt tarina nuoresta tytöstä

Ukkossade oli lakannut. Aurinko paistoi ja kepeät kesäpilvet soutelivat sinisellä taivaalla.

Kyllikki Vaarantaus työnsi ullakkohuoneen parvekkeelle avautuvan oven auki, hengähti syvään ja jäi sitten kädet kierrettyinä ristiin niskan taakse katselemaan kesäistä maisemaa.

Miten kaikki kimalteli ja loisti! Heinikkokin kastehelmineen oli kuin hohtokivin kylvetty! Tuuli oli lakannut ja meri lepäili auringon loisteessa kirkkaana kuin kuvastin. Silloin tällöin vain kaislikonrajassa saalista väijyvä hauki loikkauksellaan särki sen tasaista pintaa. Toiste tuli selältä päin hiljainen tuulen henki. Kaislikko alkoi kahista, veden vihreä pinta väreili hetken ja ulapalla nousivat lukemattomat, hopeanhohtavat pikku laineet kimaltelemaan.

Oliko olemassa sen kauniimpaa kuin tämä elämän ihanuudesta riemuitseva maa!