Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Ota minut mukaasi

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Herkkä kuvaus pienen pojan ja hänen isoäitinsä syvästä ystävyydestä sekä kivuliaasta valmistautumisesta mummon lähenevään kuolemaan. Arvostettu, syvällisempi ja vakavampi kuin Anni Polvan kirjat yleensä, suosittelen lämpimästi.
Uudenlaista Polvaa: Kokeneen kertojan eleetön ja herkän ymmärrettävä kuvaus yksinäisen lapsen maailmasta. Tarina siitä, miten pieni poika kokee omalla – aikuisille usein käsittämättömällä – tavallaan luonnon, ihmisten sanat ja käytöksen, kuoleman… Miten monimutkaisetkin asiat saattavat olla liikuttavan yksiselitteisiä lapsen silmin katsottuina ja miten herkästi hän vaistoaa aikuisten mielenliikkeet.
(takakansiteksti)

Henkilöt, toimijat

Päähenkilöt

Tapahtumapaikat

Konkreettiset tapahtumapaikat

Tarkka aika

Asiasanayhdistelmät

Alkukieli

Tekstinäyte

Aamulla, kun isäpuoli kompuroi tuvasta ulos, mummo pani äidin koville. Hänen olisi valittava joko mies tai Tanu. Mummo ei laskisi pientä poikaa mokoman tylyn karjun kidutettavaksi. Ärrävika muka! Ja nilkuttaminen! Ei kai poika niille mitään mahtanut. Ärrä sorahti kun sorahti, ja jalka ei ollut parantunut kunnolla, kun Tanu oli varomattomuuttaan pudonnut puuvajan katolta. Ainahan pojat kiipeilivät.
- Joko, tai? Ellet lähetä moista tunteetonta miestä menemään, niin Tanu jää lopullisesti minun luokseni. Kyllä me täällä kahdestaan pärjätään. On pärjätty tähänkin asti. ja onhan se koulu täälläkin, ei sitä tarvitse kaupungista asti hakea.
Äiti niiskutti ja pyyhki silmiään, eikä sanonut mitään, mutta kun mummo vaati ja vänkäsi, hän lopulta änkytti, etteihän hän voinut Hannesta noin vain jättää, hehän olivat naimisissa. - Olkoon Tanu sitten täällä, niin on varmasti parempi. Lähetän tänne rahaa ja käyn katsomassa teitä, mutta en minä Hannesta voi jättää, minä rakastan häntä kaikesta huolimatta.
Tanu kuunteli heidän sanailuaan, ja mummon nauru oli hänen mielestään niin kylmä, että hänelle nousi vilunypyt käsivarsiin.
- Rakkautta muka, ja mitäs vielä? Ensimmäinen mies oli jo sellainen juoppo retku, mutta lisää piti vaan saada. Vaikka mikäpä siinä, sen kuin jatkat vaan, kyllä minä pojan hoidan. Olisit vienytkin minulta onnen ja elämänhalun, jos olisit vaatinut hänet nyt mukaasi. Kyllä minä elätän hänet ja kasvatan. Sinun on turha pelätä, ettenkö minä muka jaksaisi, vaikka ikää onkin. Vanha tosin olen, mutta sitkeä. Ja hyvin me kaksi tähän mökkiin mahdutaan, vaikka tämä pieni onkin. Meillä kun on sitä rakkautta.
Tanu ei ymmärtänyt mitä kasvattamista hänessä oli, itsestäänhän hän kasvoi. Samalla tavalla kuin mummon possukin. Kun sille antoi ruokaa, niin se kasvoi niin että kohina kävi. Eikä häntä tarvinnut hoitaakaan, hänhän sai jo itse housut jalkaansa ja napit kiinni. Ja mummo oli ollut aina yhtä vanha. Ei se siitä miksikään muuttuisi. Eikä heillä mitään ahdasta ollut, heillähän oli tupa ja eteinen ja sauna. Ja Helunalla oli navetta ja possulla karsina. Kaupungissa ahdasta oli, siellä kun ei ollut edes navettaa, ja hänenkin oli täytynyt nukkua vaatekomerossa!
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

200

Kustantaja

Kieli