Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Eläimellisiä tarinoita
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Entä jos edesmennyt äiti jatkaa elämäänsä hamsterina ja palvelustyttö muistuttaa jättiläistorakkaa? Jokaisessa Raisa Lardot'n tarinassa ilmestyy eläin, muodossa tai toisessa, mutta eläimellisyys piilee myös ihmisessä. Oivaltavista havannoista pulppuaa veikeää huumoria ja tarkkanäköista itseironiaa. Tiiviit, moniulotteiset tuokiokuvat paljastavat kirjoittajansa uudenlaisen, hurvittelevan puolen, mutta ne ovat myös tuttuja, tekijänsä oloisia- aitoja "raisoja".
(takakannesta)
(takakannesta)
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Alkukieli
Tekstinäyte
Paljon senkin jälkeen kun olimme jo päättäneet erota, pysyttelimme itsepintaisesti loppuun asti yhdessä.
Viimeinen kesämme.
Sydäntä kivisti, mutta kasvot piti säilyttää peruslukemilla. Se onnistui meiltä, melkein. Olemme kumpikin mestareita siinä. Hallitsemme itsemme hyvin.
Vasta rantasaunaa lämmittäessä varustus oli revetä.
Suruvaippaperhonen lennähti kuin tyhjästä laiturille.
Tuijotimme sitä silmät sumentuneina. Vältimme katsomasta toisiamme kohti.
Lopulta sinä aukaisit suusi.
Kaunis perhonen, sanoit ja äänesi vavahti.
Minä rupesin nyyhkyttämään, kuin olisin pidätellyt itkua tietämättäni jo kauan.
Et tullut kietomaan käsivarsiasi ympärilleni niin kuin olit tehnyt ennen.
Katkaisin itkun kuin seinään.
Todella kaunis, sanoin kovalla äänellä. Mistä se ilmestyikin siihen äkkiarvaamatta?
Perhonen lakkasi värisyttämästä mustia siipiään.
Kuunteliko se meitä?
Kohautit olkapäitäsi.
Näitähän riittää, sinä sanoit. Metsästä... niityltä...
mistä helvetistä minä tiedän.
Viimeinen kesämme.
Sydäntä kivisti, mutta kasvot piti säilyttää peruslukemilla. Se onnistui meiltä, melkein. Olemme kumpikin mestareita siinä. Hallitsemme itsemme hyvin.
Vasta rantasaunaa lämmittäessä varustus oli revetä.
Suruvaippaperhonen lennähti kuin tyhjästä laiturille.
Tuijotimme sitä silmät sumentuneina. Vältimme katsomasta toisiamme kohti.
Lopulta sinä aukaisit suusi.
Kaunis perhonen, sanoit ja äänesi vavahti.
Minä rupesin nyyhkyttämään, kuin olisin pidätellyt itkua tietämättäni jo kauan.
Et tullut kietomaan käsivarsiasi ympärilleni niin kuin olit tehnyt ennen.
Katkaisin itkun kuin seinään.
Todella kaunis, sanoin kovalla äänellä. Mistä se ilmestyikin siihen äkkiarvaamatta?
Perhonen lakkasi värisyttämästä mustia siipiään.
Kuunteliko se meitä?
Kohautit olkapäitäsi.
Näitähän riittää, sinä sanoit. Metsästä... niityltä...
mistä helvetistä minä tiedän.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
193