Rakkauden tunnustus

Pikkuinen paimen lähestyy talo kevein askelin. Tämä talo on koti. Ei liian korkea, ei piian pitkä, ei liian pieni eikä liian suuri. Se on kaunein talo maailmassa. Terttu Koro kertoo esikoisteoksessaan lämpimästi ja herkästi lapsuutensa maailmasta. Tapahtumat tuovat mukanaan vanhan talonpoikaistalon tuoksut, tunnelmat ja äänet läheisinä ja todellisina, sellaisina kuin vain pieni lapsi ne kokee. Hän kertoo maailmasta, jota hallitsee äidinäiti, lempeä ja luja. Tämän silmät ovat kirkkaat ja surulliset ja hän on niin tukeva, etteivät kädet yllä ympäri, mutta silti häntä on kevyt pyörittää. Äidittömälle tytölle hän on kiintopiste, rakkain ja tärkein. Hänen turvalliseen piiriinsä kuuluvat talo ja kylä ja kaupan Laura ja Maija-kissa ja pieni karitsa Antero ja muut. Kuitenkin tähän turvallisuuteen tulee säröjä; väistämättömiä pelottavia ja vaikeasti ymmärrettäviä. Teoksen myötä elämme uudelleen lapsuutemme riemun ja surun.
(takakansiteksti)