Sokeana hetkenä
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Sokeana hetkenä (Nemo 2003) on Anni Sinnemäen debyyttikokoelma. Vaikka Ultra Bra-yhtyeen aika on ohi, niin tarina, eli laulujen sanoitukset, elää. Sokeana hetkenä on runon ja valokuvan yhteinen lupaus, niin hienojakoisesti ne toisiinsa tässä ”albumissa” nivoutuvat. Valokuvaaja Milka Alasen ja Sinnemäen yhteistyön tuloksena kuvien ja runojen välille syntyy sidos, joka antaa kokoelmalle oman lisäarvonsa.
Valokuvaa on luonnehdittu mahdollisuudeksi tarttua yllättävään hetkeen ja valaista sitä oudosta kulmasta. Omalla selkeällä ja suoralla tavalla tämän tekevät paitsi Milka Alasen valokuvat myös Anni Sinnemän runot. Valokuvan katsomiseen ja tekstin lukemiseen piiloutuu paljon näkymätöntä ainesta, jotka odottavat lukijan tai katsojan valintaa. Ne ovat kiusallisen kiehtovia.
Sinnemäen runojen lähtöpiste on usein jokin yksinkertainen, pelkistetty havainto tai mieliala. Sille rinnastuksia luomalla runo lähtee keriytymään auki. Sinnemäki antaa runoudelle kaivattua konkretiaa pitämällä katseen matalalla ja unohtamalla norsunluiset vankilat. Silti puheenomaisessa nuotissa säilyy tietty intiimi lyyrisyys. Sinnemäen lause on ”ahmatovalaisittain” selkeä ja kirkas.
Latoromantiikan sijaan runon puhujan muistot ovat kosketuksissa kaupungin urbaaniin maisemaan. Kokoelman lähikuvassa on nainen ja tyttö. Kokoelma valottaa maailmaa naisten ja tyttöjen kokemisen kulmasta, ja tulkitsee menneisyyttäkin totutusta poikkeavasti. Kyse ei ole kuitenkaan mistä tahansa ”spaissarienergiasta”, vaan ennemmin rohkeudesta ja halusta ottaa vastuuta. Hieman feministissävytteisesti voisi todeta, että näissä runoissa yksityinen on yhteiskunnallista ja intiimi julkista.
(Virve Miettinen/ Sanojen aika)
Valokuvaa on luonnehdittu mahdollisuudeksi tarttua yllättävään hetkeen ja valaista sitä oudosta kulmasta. Omalla selkeällä ja suoralla tavalla tämän tekevät paitsi Milka Alasen valokuvat myös Anni Sinnemän runot. Valokuvan katsomiseen ja tekstin lukemiseen piiloutuu paljon näkymätöntä ainesta, jotka odottavat lukijan tai katsojan valintaa. Ne ovat kiusallisen kiehtovia.
Sinnemäen runojen lähtöpiste on usein jokin yksinkertainen, pelkistetty havainto tai mieliala. Sille rinnastuksia luomalla runo lähtee keriytymään auki. Sinnemäki antaa runoudelle kaivattua konkretiaa pitämällä katseen matalalla ja unohtamalla norsunluiset vankilat. Silti puheenomaisessa nuotissa säilyy tietty intiimi lyyrisyys. Sinnemäen lause on ”ahmatovalaisittain” selkeä ja kirkas.
Latoromantiikan sijaan runon puhujan muistot ovat kosketuksissa kaupungin urbaaniin maisemaan. Kokoelman lähikuvassa on nainen ja tyttö. Kokoelma valottaa maailmaa naisten ja tyttöjen kokemisen kulmasta, ja tulkitsee menneisyyttäkin totutusta poikkeavasti. Kyse ei ole kuitenkaan mistä tahansa ”spaissarienergiasta”, vaan ennemmin rohkeudesta ja halusta ottaa vastuuta. Hieman feministissävytteisesti voisi todeta, että näissä runoissa yksityinen on yhteiskunnallista ja intiimi julkista.
(Virve Miettinen/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Asiasana tai oma avainsana
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
120