Lääkärin kohtalo eli sairaalan no 6

Sairaalan pihalla on takiaista, nokkosta ja horsmaa kasvavan tiheikön keskellä pieni rakennus. Sen katto on ruostunut, savupiippu puoleksi luhistunut, porraslaudat ovat lahot ja ruohottuneet eikä rappauksesta ole enää kuin rippeitä. Talon julkisivu on sairaalan puolella ja takaosa pellolle päin, mistä sen erottaa harmaa piikkireunainen sairaalanaita. Noilla kärki pystyssä olevilla nauloilla, aidalla ja koko rakennuksella on se erikoinen surullinen ja surkea näkö, mikä meillä on tunnusmerkillistä sairaala- ja vankilarakennuksille.
Ellette pelkää nokkosten polttoa, niin mennään sinne kapeaa polkua ja katsotaan mitä on tuon piharakennuksen sisällä. Ensimmäisestä ovesta tulemme eteiseen. Siellä on seinävierillä ja uunin ympärillä kasoittain sairaalan romua. Patjoja, vanhoja nutunriekaleita, housuja, siniraitaisia paitoja, käyttökelvottomia kenkärajoja. Kaikki rojut on sikin sokin mätetty kasoihin, sotkettu sekaisin, ne lahoavat ja haisevat tunkalta.