Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Orpopojan valssi
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Suomen maalaisserkku tunnustaa kaiken!
Kirjailija Henkka Oinonen saa työpöytänsä ääreen puhelinsanoman äitinsä kuolemasta. Vaikeuksistaan aina enemmän maailmaa kuin itseään syyttänyt vanheneva taiteilija huomaa olevansa kasvotuksin totuuksien kanssa, joita hän ei ole tullut ajatelleeksi äidin eläessä. Tyypillisen suomalaisen maalaisnaisen, kuohuvan 1900-luvun kasvatin, ruumiin äärellä alkaa ankara rippi, raivaajakodin henkisen ja aineellisen perinnön jako. Se päättyy yllättävällä tavalla, juuri siten kuin uuden vuosituhannen kylmään menoon mukautunut perikunta sen ansaitsee.
Heikki Turusen kolmastoista romaani on niitä kirjoja, joita lukiessa ei tiedä itkeä vaiko nauraa. Se kohoaa äkkiä erään taiteilijasielun myrskynsilmän kautta nähdyksi omalaatuiseksi kehityskertomukseksi ja myös ajankuvaksi. Kaksi sukupolvea ja aikakautta vertautuvat siinä keskenään ottaen oppia toisistaan sekä hyvässä että pahassa. Onhan Henkan edesmennyt äiti Turusen lukijoille entuudestaan tuttu, se yhtä vähästä naurava kuin itkevä, verevä Kyllikki, joka nuoruudessaan mieli toivoa täynnä rakensi sotainvalidimiehensä Viljon kanssa pientilaa ja samalla tulevaisuutta seudun kauneimmalle järvenrantapaikalle, Hupeliin.
Orpopojan valssia voidaan pitää Heikki Turusen juhlaromaaniona. Hänen esikoisteoksensa Simpauttajan ilmestymisestä on 30 vuotta.
(takakansiteksti)
Kirjailija Henkka Oinonen saa työpöytänsä ääreen puhelinsanoman äitinsä kuolemasta. Vaikeuksistaan aina enemmän maailmaa kuin itseään syyttänyt vanheneva taiteilija huomaa olevansa kasvotuksin totuuksien kanssa, joita hän ei ole tullut ajatelleeksi äidin eläessä. Tyypillisen suomalaisen maalaisnaisen, kuohuvan 1900-luvun kasvatin, ruumiin äärellä alkaa ankara rippi, raivaajakodin henkisen ja aineellisen perinnön jako. Se päättyy yllättävällä tavalla, juuri siten kuin uuden vuosituhannen kylmään menoon mukautunut perikunta sen ansaitsee.
Heikki Turusen kolmastoista romaani on niitä kirjoja, joita lukiessa ei tiedä itkeä vaiko nauraa. Se kohoaa äkkiä erään taiteilijasielun myrskynsilmän kautta nähdyksi omalaatuiseksi kehityskertomukseksi ja myös ajankuvaksi. Kaksi sukupolvea ja aikakautta vertautuvat siinä keskenään ottaen oppia toisistaan sekä hyvässä että pahassa. Onhan Henkan edesmennyt äiti Turusen lukijoille entuudestaan tuttu, se yhtä vähästä naurava kuin itkevä, verevä Kyllikki, joka nuoruudessaan mieli toivoa täynnä rakensi sotainvalidimiehensä Viljon kanssa pientilaa ja samalla tulevaisuutta seudun kauneimmalle järvenrantapaikalle, Hupeliin.
Orpopojan valssia voidaan pitää Heikki Turusen juhlaromaaniona. Hänen esikoisteoksensa Simpauttajan ilmestymisestä on 30 vuotta.
(takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Tapahtumapaikat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Asiasanayhdistelmät
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
romaani
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
397