Harmia lämpöpatterista

Tuuve Aron esikoisnovellikokoelmassa arkiset tilanteet voivat muuttua absurdeiksi tai lähennellä surrealismia tai fantasiaa. Vaimoaan pettävä mies saa pian huomata seisovansa vaatenaulakkona eteisessä ja hänen on vain katsottava avuttomana sivusta kun vaimo tuo asuntoon mitä erilaisempia miesvieraita. Kirjailijamiehen inspiraatio näyttäytyy sinisinä perhosina, jotka lennähtävät kohti kun vähiten odottaa, vaikkapa peilistä kesken parranajon. Pyörätuoliin kahlittu nainen on täysin riippuvainen miehestään, tämän vallan alla, mutta vahvan sisäisen maailman kautta on mahdollista paeta, olla vapaa. Monet novellit ovat mustan huumorin sävyttämiä monologeja, tilitystä parisuhteesta, elämästä. Aron etäännytetyille henkilöhahmoille on mahdollista nauraa, mutta naurun takaa saattaa yllättäen tökkäistä tuttuuden piikki. (Silene Lehto/ Sanojen aika)