Vapaa pudotus

Tyyppi

runokokoelmat

Tekijä

Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Jos tuntisin itseni tarkkaan, en voisi sanoa
yhtäkään sanaa. Kun riittävän kauan
katsoo kuvaa, alkaa itse muuttua peiliksi. ---

Juha Siron esikoiskokoelma katsoo 'minää', tarkkailee ja arvioi, mutta kaikki näkyy peilin heijastuksena, kasvoina lasin pinnasta tai naamion taakse piiloutuneena paljastusta odottaen ('Pieni illuusio'):

Valmistan itselleni naamion:
huokoista puuta ja liskoeläimen nahkaa.
Olen vieras ja tyhjä, täynnä valeovia
kuin kuolleiden kaupunki.

En tarvitse
käsinkosketeltavaa ympärilleni, rajattua
jonka voisi täyttää kuin astian
johon vesi kaadetaan. Muutun
mittaamattomaksi, peitän
kasvoni että paljastuisin.

'Minää' katsotaan jopa kliinisen tarkasti ("Ihoni alla on punainen pehmeä liha ja kudokset, jotka kiinnittyvät jänteiden avulla luihin. Kylkiluiden panssarin sisällä ovat keuhkoni: kaksi vaaleanpunaista limapussia. ---"), mutta 'sinä' nähdään toisella tavalla.

'Sinää' (joka joissakin runoissa voisi olla myös ulkopäin tarkasteltu runon minä) katsellaan armottomasti naamiot kasvoilta repien, heikot kohdat huomioiden mutta samalla laajempaan kokonaisuuteen sijoittaen ('Unohduksen estetiikka'): "Asut taloasi kuin meri/ simpukankuoren sisällä./ Keräät kotiloiden kaulanauhaa,/ kylmänä niiden sisällä/ humisevat lapsuuden huoneet./ Historiaasi kirjoitetaan takaperin,// siru lihassa kerää helmeä ympärilleen."

Runoissa lähestytään myös kuolemaa, yksinäisyyttä ja kaipuuta, mutta keskeisin teema on identiteetin etsintä, jonka löytymistä yllättävätkin asiat voivat estää: "--- Etsin vastausta vain yhteen kysymykseen,/ mutta minua rakastetaan sillä tavoin/ etten koskaan saa tietää kuka olen."
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)

Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintoehdokas 1998.
Suomen Kirjailijaliiton palkinto vuoden parhaasta esikoisteoksesta.