Aleksis Kiven katu
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Aleksis Kiven katu (Otava 2009) on Anni Sinnemäen toinen runokokolema. Toisaalta sitä voi pitää myös debyyttikokoelmana, sillä ensimmäinen kokoelma Sokeana hetkenä (2003) sisälsi etupäässä Ultra Bra-yhtyeen laulujen sanoituksia.
Aleksis Kiven katu ei kuitenkaan radikaalisti muuta jo ensimmäisestä kokoelmasta tutuksi käynyttä runon puhujaa. Lause on puheenomainen, vapaa ja konstailematon, jopa kömpelyydessään vilpitön. Sitä sävyttävät melankolisuus, itseironisuus ja huumori. Myös poliittis-historialliset viittaukset kuuluvat osana runon puhujan ajattelutapaan. Kokoelma jakautuu teemoihin: ensimmäinen osa puhuu parisuhteesta, toinen ystävistä ja kolmas lapsuudenkodista. Kaikkia osia yhdistävänä teemana voisi pitää yhdessäoloa.
Runoissa liikutaan Helsingistä Moskovaan ja Moskovasta Firenzeen. Kuitenkin tarkimmat lähikuvat ja laajimmat panoraamat kuvataan Helsingissä. Eräänä juonteena kokoelmassa onkin kaupungin ylistys. Alppiharju ja Aleksis Kiven katu on hyvä piste aloittaa Helsinkiin tutustuminen, se on portti moneen suuntaan. Elina Vaara aikoinaan tunnisti runojensa pohjalla olevan rytmisen liikkeen ja kutsui niitä ”kävellyiksi runoiksi”. Sinnemäen suoran muodon takaa huokuu paikkapaikoin hieman ”vaaramainen” pakottamattomuus ja ilma sekä avautuu kirkkaita ja välkähteleviä näkyjä.
Joku ehkä kutsuisi Sinnemäen runoja nostalgisiksi. Pikemminkin niistä voi paikantaa romanttisen sävyn, kaipuun. Kaksi tasoa, menneisyys ja nykyisyys, ovat kytköksissä toisiinsa ja ne synnyttävät läpäisykohtia, joissa paljastuu eräänlainen halu palauttaa ajalle sen historiallisuus ja jaettavuus sekä toisaalta kiintymys arkeen. Menneisyyttä jäsennetään kaipuun kautta. Runoissa on läsnä myös sukupolvien ketju, joka esim. runossa Kuolema tulee esiin kivijalan halkeamassa, kaiken hajoavan, inhimillisen symbolina.
(Virve Miettinen/ Sanojen aika)
Aleksis Kiven katu ei kuitenkaan radikaalisti muuta jo ensimmäisestä kokoelmasta tutuksi käynyttä runon puhujaa. Lause on puheenomainen, vapaa ja konstailematon, jopa kömpelyydessään vilpitön. Sitä sävyttävät melankolisuus, itseironisuus ja huumori. Myös poliittis-historialliset viittaukset kuuluvat osana runon puhujan ajattelutapaan. Kokoelma jakautuu teemoihin: ensimmäinen osa puhuu parisuhteesta, toinen ystävistä ja kolmas lapsuudenkodista. Kaikkia osia yhdistävänä teemana voisi pitää yhdessäoloa.
Runoissa liikutaan Helsingistä Moskovaan ja Moskovasta Firenzeen. Kuitenkin tarkimmat lähikuvat ja laajimmat panoraamat kuvataan Helsingissä. Eräänä juonteena kokoelmassa onkin kaupungin ylistys. Alppiharju ja Aleksis Kiven katu on hyvä piste aloittaa Helsinkiin tutustuminen, se on portti moneen suuntaan. Elina Vaara aikoinaan tunnisti runojensa pohjalla olevan rytmisen liikkeen ja kutsui niitä ”kävellyiksi runoiksi”. Sinnemäen suoran muodon takaa huokuu paikkapaikoin hieman ”vaaramainen” pakottamattomuus ja ilma sekä avautuu kirkkaita ja välkähteleviä näkyjä.
Joku ehkä kutsuisi Sinnemäen runoja nostalgisiksi. Pikemminkin niistä voi paikantaa romanttisen sävyn, kaipuun. Kaksi tasoa, menneisyys ja nykyisyys, ovat kytköksissä toisiinsa ja ne synnyttävät läpäisykohtia, joissa paljastuu eräänlainen halu palauttaa ajalle sen historiallisuus ja jaettavuus sekä toisaalta kiintymys arkeen. Menneisyyttä jäsennetään kaipuun kautta. Runoissa on läsnä myös sukupolvien ketju, joka esim. runossa Kuolema tulee esiin kivijalan halkeamassa, kaiken hajoavan, inhimillisen symbolina.
(Virve Miettinen/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Alanimeke
runoja
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
77