Auringonkierto

Tyyppi

runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Auringonkierto jatkaa siitä mihin Huoneiden kirja päättyy. Runojen etsijä, tyttö, astuu sisätiloista ulos elementtien armoille: veden, tulen, maan ja ilman koeteltavaksi. Tytön matkaa ja Susiluodon kokoelmaa sävyttää surun kokemus, joka liittyy yhtä hyvin yksinäisyyteen, rikkinäisyyteen kuin pysyvän identiteetin puutteeseen. Runojen tyttö vaihtaa paikkaansa ja asentoaan niin usein, ettei moniäänisestä kokoelmasta löydy yhtä runominää tai kokijaa. ”Lähden niin monta kertaa etten osaa enää laskea itseäni”, Susiluoto kirjoittaa.

(Niina Holm/ Sanojen aika)

Kirjallisuudenlaji

Aiheet ja teemat

Tapahtumapaikat

Alkukieli

Tekstinäyte

Kuningattaren arkkitehti sanoi:

Rakennan temppelin jotta käsivarteni syleilevät häntä. Jokaiseen oveen
veistän kuvani, kun hän sulkee oven, silmäni vartioivat. Jokaiseen kuvaan
painan rakkauden, joka viivaan ja uurteeseen, joka kiveen ja hiekansiruun,
minun hullu käteni riivaa aamusta auringonlaskuun asti, öisin etenkin.
Jotta lämpö ympäröi hänet, jotta hän ei nukkuisi yksin, jotta hän painautuu
minuun, lepää kivistä rintaani vasten, lepää sittenkin kun on kuollut. Jotta
hän tulee minun kivisyliini, jotta kello kuin sydän hellää täynnä kääntyy
taaksepäin, tak tik, ajat alkuunsa, rakkaus lähtöpisteeseen, lähdön
pisteeseen.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Alanimeke

proosarunoja

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

152

Kieli

Sarjamerkintä