Upseerin parempi elämä

Suuri osa maailmasta, jossa olin elänyt, katosi pois, ja asiat joita olin pitänyt arvossa menettivät merkityksensä, mutta luuytimessä ja veressä olevat sairaat verisolut olivat läsnä, enkä käytännöllisesti katsoen tehnyt muuta kuin hain niistä tietoa eri lähteistä, ja tieto joka sillä tavalla tuli, tuli kaaosmaisena rysäyksenä ja sekoittui muihin asioihin niin että koko maailma muuttui toiseksi. Kun minulla jossakin tajunnan vaiheessa, nukkumisen ja valvetilan välimaastossa, oli ollut joskus kumma tapa kuulla sanojen ja lauseiden virtaavan ikään kuin minusta itsestäni johtumattomista syistä, ne tulivat taas esiin ja nyt ne sisälsivät korkeampaa tietoa veritaudeista, ja mielessäni liikkuivat myelooniset leukemiat ja primitiiviset solut, ja luuydin- ja imukudosperäiset solut asettuivat oikeisiin paikkoihin, ja jokainen aikaisemmin lukemani sana oli tallella, mutta tiesin että normaalissa tilassa en saisi niitä esiin, mikä tuntui raivostuttavalta koska minulla oli se tieto kuitenkin koko ajan mukanani. Tämä tapahtui siis aina öisin, kun ulkona kävi kova tuuli ja kuulin kolahduksia katolta ja jonkin eläimen rapisevan räystään alla, joskus kuulin sateen, kuulin välillä aivan selvästi lääkärin äänen, joka sekoittui lukemaani tekstiin tai ikään kuin lääkäri olisi lukenut sitä. Se kuulosti paperista luetulta tekstiltä, koska se oli puheeksi liian huolitellusti rakennettua, ja välillä puhe muuttui englanninkieliseksi, mikä johtui lukemistani internetsivuista.
Siinä toistui usein väite että 80 prosenttia potilaista saadaan solunsalpaajahoidoilla remissiotilaan, mutta siinä oli myös koko ajan jotakin joka horjutti tätä 80 prosenttia ja se jäi näkymättömänä uhkana leijailemaan ympärille, ja minusta tuntui että se 80 prosenttia jollakin salakavalalla tavalla muuttui rivien välissä pienemmäksi luvuksi aivan huomaamatta.