Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Pohjanmaa

Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Kansikuva
Kansikuva
Kansikuva
Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.

kuvaus

Aina on Pohjanmaalla helposti ja täydesti innostuttu asiaan, lähdetty ja tehty, kuoltu aatteen nimissä. Mitä siitä on opittu? Mutta miten muuttaa ihmisen luonne, ympäristön määrittelemätön vaikutus?
Antti Tuurin Pohjanmaa on romaani Hakalan suvusta eräänä heinäkuisena sunnuntaina, mutta kasvaa samalla eepokseksi koko pohjalaisesta kansanosasta. Kirjan kuvaamana sunnuntaina ovat Hakalat kokoontuneet kotitilalle jakamaan 20-luvun lopulla Amerikkaan kultaa vuolemaan lähteneen ja sille tielle jääneen vaarin perintöä. Lähes olemattoman perinnön jakaminen on kuitenkin vain muodollisuus: varsinainen yhteinen asia on toinen.
Neljä pojanpoikaa on paikalla vaimoineen ja lapsineen. Tuvassa istuu nyt koolla viisitoista henkeä, kun kolmekymmentäluvun puolivälissä oli vain viisi; ja niistäkin kaksi meni sodissa, kuten äiti toteaa.
Ja tänä heinäpoutaisena päivänä ennätetään puhua paljon, ennättää tapahtua paljon; muistot, menneisyys ja nykyisyys tuntuvat sulautuvan saumattomasti yhteen. Ja lähes huomaamatta asiat muuttuvat peruuttamattomiksi: nyt on Hakalan veljesten vuoro näyttää mitä ovat miehiään, miten tapahtunut vääryys pohjalaisittain oikaistaan.
Pohjanmaa on mahtava lukuelämys, hieno ja totisesti tosi kirja, jota pohjalainen huumori kuljettaa, taittaa ja kiihdyttää verkkaisesta alusta vääjäämättömään ja odottamattomaan loppuun saakka.

Aiheet ja teemat

Tapahtumapaikat

Tapahtuma-aika

Tarkka aika

Alkukieli

Elokuvat

Vie pois Kirjasampo.fi-sivustolta.

Tekstinäyte

Istuin portailla tasaisia maita katsellen; jo ennen puoltapäivää oli hyvin kuuma ja pelloilta kuulin niittokoneiden ja traktoreiden ääniä, tuoksui vastakatkaistulta heinältä. Tuuli sen verran, että sen tunsi iholla nyt kun riisuin paidan ja istuin auringonpaisteessa ulko-oven kiinni olevaan puolikkaaseen nojaten.

Äiti tuli myös ulos ja istui viereeni portaille. Se oli ehtinyt vaihtaa kirkkovaatteet tavallisiin pyhävaatteisiin, juoda kahvinsa ja istui nyt siinä ja katseli liikkumattomana ja puhumattomana pelloille ulkorakennusten taakse ja kauaksi metsän rajaan, matalaan, kaukana latojen ja toisten talojen takana. Se murehti sitä, ettei Paavo ollut pannut lainkaan maita heinälle tänä vuonna ja hyvä heinäpouta meni hukkaan: kirkossakaan ei ollut muita kuin heinäpellolle kelpaamattomia ja maattomia. Pelkän viljan viljeleminen oli äidin mielestä pelottavaa ja vaarallista; talossa oli aina ollut viljelyksessä viljaa ja heinää ja perunaa, juureksia, ja elukoita oli pidetty muitakin kuin siat ja ketut. Se mikä itse tarvittiin, sitä pidettiin, mutta nyt jouduttiin ostamaan lähes kaikki, maitokin pahvisissa tölkeissä ja se oli jo sellainen häpeä, ettei isävainaa olisi koskaan sitä anteeksi antanut, jos olisi tiennyt. Pelkällä viljan viljelemisellä maat äidin mielestä saatettiin myös pilata äkkiä, koska maa ei saanut levätä heinällä eikä laitumena. Selostin äidille maatalouksien erikoistumista ja sen mukanaan tuomaa hyötyä, suurempaa tehokkuutta ja tuottavuutta ja vähempää vaivaa talonpojalle, mutta en niin kuumana päivänä jaksanut selostaa kauan. Äiti ei ollut kiinnostunut asiasta siltä kannalta. Se mietti kuinka talossa nyt olisi omaa väkeä tekemään vaikka minkälaiset työt, kun aikaisemmin oli jouduttu aina kiireimpänä aikana pitämään palkollisia ja olla niiden työntekoa aina perään katsomassa, mutta oma väki nyt oli hajonnut maailman tuuliin, Seppo Vaasaan, Veikko matokuteittensa sekaan ja minä Pietarsaaren hajuun, jota kotona ei olisi tarvinnut haistella kuin kerran vuodessa, keväällä kun navetan virtsakaivoa tyhjennettiin ja ajettiin pelloille tai kun ihmisten makkia ruvettiin vetämään hyysikän alta liian myöhään keväällä. Sitä hän ei voinut ymmärtää, eikä sitä mihin maailmassa tarvittiin niin mahdottomasti paperisäkkejä että niitä oikein tehtaissa piti tehdä: kaataa ensin hyvät, komeat puut ja tehdä niistä sitten paperisäkkejä ja panna niihin säkkeihin kaiken maailman turhuudet, apulannat ja grillihiilet.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ilmestymisaika

Sivumäärä

326

Kieli

Sarjamerkintä

Nimi

Ilmestymisaika

Sivumäärä

276

Kustantaja

Kieli

Ilmestymisaika

Sivumäärä

342

Kustantaja

Kieli

Sarjamerkintä

Alanimeke

romaani

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

364

Kieli

Lisätietoja

Kirja on käännetty viroksi, ruotsiksi, islanniksi, ranskaksi, sloveeniksi, tanskaksi ja englanniksi ja se on ilmestynyt myös äänikirjana.

Sarjamerkintä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

268

Kustantaja

Kieli

Kääntäjä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

295

Kustantaja

Kieli