Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Hyvin toimeentulevat ihmiset
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
He ovat hyvinvoivia ihmisiä keskisuuresta suomalaisesta kaupungista. Lehtori Veijo Kaipainen ja hänen vaimonsa Annikki, kotirouva ja neljän lapsen äiti. Kaisu, kirjailija. Elena Saastamoinen, papinrouva.
Heidän kohdallaan kaiken pitäisi olla hyvin. Mutta kukaan heistä ei ole tyytyväinen. Enemmänkin: jokaiselle on miltei ylivoimaista saada elämä sujumaan. Veijo on pettynyt sekä itseensä että ympäristöönsä. Annikki tukehtumassa arkipäivään. Kaisun näytelmiä esitettäisiin. Mutta mitä niissä saisi sanoa? Elenasta ei ole papinrouvaksi. Hän pyrkii esiintymään radikaalina, sukupuolielämän tabujen rikkojana. Ja sitten eräänä aamuna juuri 16 täyttänyt tytär kertoo odottavansa lasta.
Heidän kohdallaan kaiken pitäisi olla hyvin. Mutta kukaan heistä ei ole tyytyväinen. Enemmänkin: jokaiselle on miltei ylivoimaista saada elämä sujumaan. Veijo on pettynyt sekä itseensä että ympäristöönsä. Annikki tukehtumassa arkipäivään. Kaisun näytelmiä esitettäisiin. Mutta mitä niissä saisi sanoa? Elenasta ei ole papinrouvaksi. Hän pyrkii esiintymään radikaalina, sukupuolielämän tabujen rikkojana. Ja sitten eräänä aamuna juuri 16 täyttänyt tytär kertoo odottavansa lasta.
Mikä näissä ihmisissä on vikana? He ovat keski-ikäisiä, hyvin toimeentulevia, he pyrkivät mahdollisuuksiensa mukaan seuraamaan aikaansa. Ja juuri siksi heillä on vaikeata. Uudet asenteet tunkevat vääjäämättömästi esiin, mutta myös vanhat pysyvät järkähtämättömästi sijoillaan. Ne jotka tietäisivät mitä tehdä, eivät pysty siihen. Ihmiset ovat rikkinäisiä ja avuttomia, elämänkuviot pakonomaisia.
(Bookcrossing)
(Bookcrossing)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Tarkka aika
Asiasanayhdistelmät
Alkukieli
Tekstinäyte
"Veijo aukaisi pahvilaatikot, leikkasi puukolla narut poikki. Annikki aukaisi aina solmut ja keri narut talteen - mitä nyt enää tehtäisiin naruilla, tämä talo oli viimeinen etappi, hänen hankintojensa päätepiste, hänen elämäänsä ei enää mahtuisi muita taloja. Täällä oli selvittävä kaikesta - ensin talon velat, sitten lasten opintovelat, sitten mahdollisen väitöskirjan aiheuttamat velat - hän olisi vanha mies ennen kuin olisi omillaan, jos koskaan. Ensimmäisen kerran hän nyt näki elämänsä järjestettynä; koronmaksu, lyhennys, koronmaksu, kaksi kertaa vuodessa, määräpäivinä. Hänet oli sidottu systeemiin, hän oli elin- ja yhteiskuntakelpoinen niin kauan kuin pystyi maksamaan velkansa.
Veijo nosteli laatikoista paperipinkan toisensa jälkeen, täyteen kirjoitettuja liuskoja, sata, kaksi, kolmesataa. Hän heitti ne pöydälle erikorkuisiin pinoihin. Siinä oli auto ja hevosvoimat, talo ja tavarat, siinä oli hänen tuottamaton pääomansa, tähän hän oli uhrannut aikaa ja tässä se vuodesta toiseen rapistui, saakeli, niin kuin joku käyttämätön huvila. Ja entä sitten, jos ja kun väitöskirja on valmis, mikä olisi sen käytännöllinen arvo, mitä se hänelle tuottaisi? Ei mitään. Se oli kuin joku kunnialegioonan nauha rintapielessä, väitöskirjan jälkeen hän edelleen maksaisi velkoja, korjaisi iltakaudet kehnoja aineita, opettaisi astevaihtelua ja Seitsemää veljestä, purnaisi omaa opetustaan vastaan, metodeja, päämääriä vastaan, söisi kuin joku helvetin lohikäärme omaa häntäänsä. Minkä ikäinen tuo simcamies oli, tuskin neljääkymmentä, kouluja käymätön, mutta tiesi alusta lähtien mihin pyrki. Mitä oli hänen kolmesataa liuskaa tuon miehen konkreettisten arvojen rinnalla. Ei mitään."
---
"Kun minä kysyin, mikä hätä hänelle nyt yhtäkkiä oli tullut, nythän oli talvi, eikö tonttikaupat ole mukavinta päättää kesällä, niin Veijo sanoi, että samantekevää talvi vai kesä, hän oli ollut niin kuin jonkin kuumeen tai kiihkon vallassa, elämä piti saada nyt jollakin tapaa liikkeelle, piti ostaa talo, piti tehdä kaikenlaista muutakin; hän sanoi, että ellen minä nyt sitä tee, niin minä kuolen."
Veijo nosteli laatikoista paperipinkan toisensa jälkeen, täyteen kirjoitettuja liuskoja, sata, kaksi, kolmesataa. Hän heitti ne pöydälle erikorkuisiin pinoihin. Siinä oli auto ja hevosvoimat, talo ja tavarat, siinä oli hänen tuottamaton pääomansa, tähän hän oli uhrannut aikaa ja tässä se vuodesta toiseen rapistui, saakeli, niin kuin joku käyttämätön huvila. Ja entä sitten, jos ja kun väitöskirja on valmis, mikä olisi sen käytännöllinen arvo, mitä se hänelle tuottaisi? Ei mitään. Se oli kuin joku kunnialegioonan nauha rintapielessä, väitöskirjan jälkeen hän edelleen maksaisi velkoja, korjaisi iltakaudet kehnoja aineita, opettaisi astevaihtelua ja Seitsemää veljestä, purnaisi omaa opetustaan vastaan, metodeja, päämääriä vastaan, söisi kuin joku helvetin lohikäärme omaa häntäänsä. Minkä ikäinen tuo simcamies oli, tuskin neljääkymmentä, kouluja käymätön, mutta tiesi alusta lähtien mihin pyrki. Mitä oli hänen kolmesataa liuskaa tuon miehen konkreettisten arvojen rinnalla. Ei mitään."
---
"Kun minä kysyin, mikä hätä hänelle nyt yhtäkkiä oli tullut, nythän oli talvi, eikö tonttikaupat ole mukavinta päättää kesällä, niin Veijo sanoi, että samantekevää talvi vai kesä, hän oli ollut niin kuin jonkin kuumeen tai kiihkon vallassa, elämä piti saada nyt jollakin tapaa liikkeelle, piti ostaa talo, piti tehdä kaikenlaista muutakin; hän sanoi, että ellen minä nyt sitä tee, niin minä kuolen."
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Alanimeke
romaani
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
284
Kustantaja
Kieli
Lisätietoja
Ilmestynyt myös Suuren suomalaisen kirjakerhon julkaisemana 1970, sekä Delfiinikirjat-sarjassa 1976.