Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Viimeinen Kleopatra

Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Lahjakkaan kirjailijan uusi romaani kertoo nuoren, hurmaavan pikkukaupunkilaisrouvan kypsymisestä elämänymmärtämiseen ja sosiaaliseen velvoituksentajuun. (Otava)

- - -

"Viimeinen Kleopatra on itsenäinen jatko kirjailijan esikoisromaanille "Muut ovat nuoria". Mutta suuri on ero näiden kahden romaanin välillä. Kirjailija on astunut monta askelmaa ylöspäin taiteellisen pätevyyden vaivalloisia portaita. Paitsi temperamenttiaan ja huumoriaan, jotka ovat entisestään tuttuja, Anja Vammelvuon kirjailijakuva on nyt saanut monta viehättävää uutta piirrettä. Ilmaisu on piittaamatonta, sen vauhdikkuus tempaa mukaansa, ja monisanaisuuden korvaa sanonnan huumoripitoisuus. Anja Vammelvuon näkemys on yhtä kommunistinen kuin kirjan kannen punainen väri, mutta aatesisällys on jokseenkin harmonisesti sulautunut yhteen romaanin muiden ainesten kanssa. Porvareita ja muita omissa pikkumaailmoissaan kuolleina eläviä ihmisiä huidotaan leppeän ivallisesti, naiivisti kummastellen, mikseivät he saa silmiään auki ja ryhdy elämään. -- Pyrkimys eheisiin, jaottelemattomiin persoonallisuuksiin, kokonaiseen elämään ihmiskunnan palveluksessa, se on Anja Vammelvuon kuitenkin hiukan yksipuolisesti värittyneen sanoman ydin. Jollain lailla romanttisesti ihannoidulta hänen elämänhaluista naisellisuutta pursuava Kleopatransa vaikuttaa, mutta se ei juuri häiritse enempää kuin sekään, että havaitsee, kuin tekijä aivan ilmeisesti peilailee Kleopatrassaan."
E. S. Repo: Katsaus syksyn kotimaiseen proosakirjallisuuteen (Kirjastolehti 2/1951)

Henkilöt, toimijat

Päähenkilöt

Tapahtumapaikat

Tarkka aika

Alkukieli

Tekstinäyte

Pienessä kaupungissa, jossa kaikki valittivat oloaan kuivaksi ja ikäväksi, asui köyhä yhteiskoulunopettaja Otto ja hänen kaunis vaimonsa Kleopatra. onpahan tuo puisto, sen puut ja penkit, tyytyivät ihmiset tyytymättöminä myhähtämään, asuivat ja elivät käyttämättä milloinkaan penkkejä ja tutkimatta puita. Mutta oikeastaan muuta ei ole, he jatkoivat kyllästymystään. Liimatehdaskin pilaa ainoan kukkulan. Ja haisee, iljettävästi se haisee, nuuhkivat ihmiset ja asuivat järkkymättöminä pikku taloissaan, sillä uudet pulavuodet eivät vielä olleet ennättäneet siihenkään taloon, jonka Rytkönen ja pankki omistivat, ja jossa Maijalan perhekin asui.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Alanimeke

romaani

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

373

Kieli