Kranz, Lea

Kirjailijan muu nimi

Kaarin Seppele
Kranz, Lea Kaarina
Lea Kaarina

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

pakinakokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

kuvakirjat

Tyyppi

pakinakokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

pakinakokoelmat

Tyyppi

pakinakokoelmat

Kirjailijan omat sanat

Kun ensin ajattelee pahimman mahdollisen, sen jälkeen kaikki on nousevaa.

Elämäkertatietoa

Lea Kranz on kristillinen kirjailija, joka on julkaissut proosaa ja lyriikkaa. Itse nähty ja koettu on usein lähtökohtana hänen sujuvassa ja eloisassa tekstissään. Sekahedelmäsopassa Kranz kirjoittaa naurusta, ja tuotannossaan hän nauraa myös itselleen. Hän rohkaisee lukijoitaan ponnistelemaan vaikeuksissa ja osoittaa, että kaikilla pilvillä on kultaiset reunat. Kranzin tuotannosta on saanut eniten julkisuutta nuoren sairaudesta ja kuolemasta kertova runoteos Lasiseinän takana, joka oli ehdolla vuoden 2008 kristilliseksi kirjaksi. Punaiset varjot -romaanisarja herätti 1990-luvulla keskustelua inkeriläisten Neuvostoliitossa ja Suomessa kokemista vaiheista.

Ristin Voitto kustansi Kranzin esikoisteoksen vuonna 1960. Nuorisoromaanin nimi Taistelu kahdesta rakkaudesta kertoo kirjailijan tuotannon tärkeimmän teeman. Se on luopuminen itsekkäistä pyyteistä ja kasvu auttajaksi ja anteeksiantajaksi.

Historiallisten romaanien sarja Punaiset varjot käsittää laajat teokset Eilisen varjot, Punainen aurinko ja Sinitaivaan alla, joissa Kranz yhdistää taitavasti faktaa ja fiktiota. Hän kokosi sarjaa varten tietoja historiasta, Stalinista ja inkeriläisten vaiheista lähteinään venäläiset historioitsijat, kirjailijat ja muut asiantuntijat. Juoni rakentuu Juhon ja Katrin sekä heidän läheistensä vaiheista. Punaisessa auringossa kerrotaan Stalinin kosketuksista uskontoon.

Muistelmateos Riepumattoni raitoja valottaa lapsuusvuosia Jyväskylässä ja Multialla ja lapsuuden elämänoppia. Suolaista ja makeaa ja Sekahedelmäsoppa kertovat, mitä elämän arki- ja juhlapöydässä on tarjolla. Kirjailija pohtii omia ja toisten reaktiota, erilaisuuden sietoa ja sisäistä uudistumista.

Lasiseinän takana alkaa sanoilla ”Omistettu rakkaalle tyttärellemme Nea Maaritille. / Sinä uuvuit kesken matkan, / mutta sinä sanoit minulle unessa: / ’Äiti, kirjoita voittolaulu!’ – Ja minä kirjoitin.” Runot tyttären tuntemuksista ja läheisten kokemuksista hänen sairastuttuaan ja kuoltuaan ovat riipaisevia. Fundamentaalikristittyjen tuomitsevuus lisää tuskaa lapsen menettämisestä. On myös lohduttajia, ja kärsimyksessä syntyy tieto ihmisten sisaruudesta ja veljeydestä. Suru on matka toipumiseen ja eheytymiseen.

Katriina Kajannes


Lea Kranz o.s. Kantola

Opinnot:
taideopintoja ja erilaisia kursseja

Luottamustehtävät ja jäsenyydet:
Kristillisen liiton naistoimikunta
Suomen Gideonit ry

Harrastukset:
kirjallisuus, käsityöt, maalaus, matkustaminen ja tietokonetaide

Palkinnot:
Aikamedian Vuoden kirjailija 2000.
Lasiseinän takana oli ehdolla Vuoden kristilliseksi kirjaksi 2008.

"Ensimmäinen kirjallinen työni oli nuorisoromaani 'Taistelu kahdesta rakkaudesta' vuonna 1958. Kirjoittaminen alkoi jo kouluaikana ja innoittajana toimi opettaja, joka järjesti koulujen välisiä kilpailuja. Keskisuomalaisuus tulee esille sanaston rikkautena sekä tarinoiden paljoutena, vaivattomuutena ilmaista itseään niin kirjoittaen kuin puhuenkin. Kirjoissa se tulee esille muistelmateoksessa 'Riepumattoni raitoja', missä kerron lapsuudestani Jyväskylässä ja Multialla. Lempikirjailijani on Philip Yancey ja hänen kirjansa 'Pettynyt Jumalaan'. Mielisäveltäjäni on Tšaikovski. Tärkeintä elämässäni on elämänviisaus ja taito sekä suhde Jumalaan."

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Runoja, pakinoita ja novelleja eri lehdissä, esim. Shalom, Evankelista, Elämä, Nyyrikki, Hyvä Sanoma, Kultalyhde ja ET.

Tekstinäyte

Sinä kohosit korkealle
sorjana kuin keväinen koivu
täynnä toiveita
kuin hiirenkorvia.
Kuulin sydämesi tuskan.

Olen puu täynnä silmuja
jokaisessa silmussa laulu ja liekki.
Olen yksinäinen
ja odotuksen kyllästämä
täynnä rakkautta
raskasta ja makeaa kuin mahla.
Tule tuulispää
suutele silmujani
saa mahlani kuohumaan
kuin samppanja!

Mutta sinä et tullut.

Minussa on kaipaus kuin lintu
jolla ei ole siipiä.

Ja unet tulivat
ja tekivät pesiä.

[Lasiseinän takana, Aikamedia 2008, 26]