Viita, Lauri

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

Kuva: Lehtikuva

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Kuolinaika

Kuolinpaikkakunta

Luottamustehtävät ja jäsenyydet

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Muut teokset

Tyyppi

fyysinen teos

Elämäkertatietoa

Lauri Viita kuuluu niihin työläislähtöisiin kirjailijoihin, jotka kansalaissodan jälkeisinä vuosikymmeninä nousivat suomalaisen kirjallisuuden eturiviin ja välittivät laajalle suomalaiselle lukijakunnalle tietoa työväestön elämäntavasta ja ajattelusta. Hän oli kielellisesti taitava runoilija, romaanikirjailija ja aforistikko, jonka monista teksteistä on tullut runsaasti siteerattuja maksiimeja. Kuitenkin sitoutuminen vanhan runon perinteeseen syrjäytti Viidan modernismin vuosikymmenillä kirjallisesta julkisuudesta.

(Kansallisbiografia)


- - -


Lauri Viita syntyi 17.12.1916 Tampereen Pispalassa, jonne hänen vanhempansa olivat muuttaneet vuonna 1899. Lauri oli kirvesmies Emil Viidan ja hänen vaimonsa Alfhildin kuusihenkisen perheen nuorin lapsi. Poika kävi kansakoulun Pispalassa ja aloitti sitten perheen ainoana opinnot Klassillisessa lyseossa. Lukio jäi kuitenkin kesken: oikullinen nuori Viita joutui erimielisyyksiin opettajiensa kanssa eikä halunnut rasittaa vähävaraisia vanhempiaan kirjojen tarpeellaan. Isänsä tavoin hän ryhtyi kirvesmieheksi.

Lauri Viita aloitti kirjoittamisen jo kouluaikoina. Monet muistavat nuoren kirvesmiehen hieman karkeana, kovaäänisenä runojensa lausujana. Kun ensimmäinen runokokoelma, Betonimylläri, ilmestyi 1947, Viita oli vielä vahvasti sitä mieltä, ettei luovu kirveestä kirjoittamisen takia. Runokokoelman suosio yllätti kuitenkin kunnianhimoisen kirjailijan odotukset ja hän uskaltautui jättämään entisen leipätyönsä. Saturunoelma Kukunor ilmestyi 1948 ja proosateos Moreeni 1950. Viimeksi mainittu kuvaa työläisperheen värikästä arkea 1900-luvun alkupuoliskon Pispalassa, ja siinä on fiktiivisyydestään huolimatta elementtejä Viidan omasta lapsuudesta.

Viita solmi ensimmäisen avioliittonsa 1939 tamperelaisen Kerttu Solinin kanssa, ja perheeseen syntyi kaksi lasta, Seppo ja Terhi. Toinen avioliitto Aila Meriluodon kanssa kesti 1947-1956. Meriluoto ja Viita saivat neljä lasta, Ursulan, Petrin, Samulin ja Aijan. Viita sairastui toisen avioliiton aikoina skitsofreniaan, mikä häiritsi sekä perhe-elämää että luomistyötä. Runokokoelmat Käppyräinen (1954) ja Suutarikin, suuri viisas (1961) eivät syntyneet enää samanlaisen inspiraation voimalla kuin aiemmat teokset. Vuonna 1962 solmittu avioliitto Anneli Kuurinmaan kanssa jäi lyhyeksi, kun Viita joutui joulun alla 1965 auto-onnettomuuteen ja kuoli saamiinsa vammoihin. Isättä jäi myös viimeisen avioliiton Kimmo-poika. Viidan työn alla olevan romanitrilogian ensimmäinen osa, Entäs sitten, Leevi (1965) ei saanut koskaan jatkoa. (Lauri Viita -seuran kirjailijakuvaus)


- - -


”Lauri Viidasta voisi sanoa, että hän on tyylin alalla kaikenniekka, tuhattaituri, joka hallitsee kaiken kiihkeäpoljentoisesta, laajakuvaisesta visiosta ja tiukkaan solmitusta epigrammista vapaarytmiseen runoon saakka. (…) kaiken lävitse punaisena lankana kulkee runoilijan itselleen asettama vaatimus, Viidan taiteen imperatiivi: todellisuuden illuusion synnyttäminen.”
– Marjukka Kaasalainen Koottuihin runoihin sisältyvässä tutkielmassa)


- - -

Heikki Kujanpää on ohjannut vuonna 2004 näytelmän Putoavia enkeleitä ja vuonna 2008 samannimisen elokuvan, joka kertoo Viidan ja Aila Meriluodon myrskyisästä avioliitosta.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Käännöksiä:

englanti:
Books from Finland -kausijulkaisu 1988: 4:
- Poems
Books from Finland -kausijulkaisu 1994: 1:
- Onward, downward - katkelmia Moreenista
Snow in May: an anthology of Finnish writing 1945-1972, Associated University Presses, 1978:
- Happiness - runo Onni kok. Kootut runot 1966
A way to measure time: contemporary Finnish literature. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1992:
Concret mixer - runo Betonimylläri

hollanti:
Literatuur in Finland, sarjassa Kelterin: 13, 4, Nijgh & Ditmar, 1973:
- Geluk runo Onni kok. Kootut runot 1966

saksa:
Finnische Lyrik aus hundert Jahren, käänt. Friedrich Ege, Merin, 1973:
- Glück - runo Onni kok. Kootut runot 1966
Moderne finnische Lyrik, käänt. Manfred Peter Hein, Vandenhoeck & Ruprecht, 1962:
- Entwurf - runo Luonnos kokoelmasta Käppyräinen, käännös julk. myös teoksessa Panorama moderner Lyrik, käänt. Günther Steinbrinker, Mohn, 1960.

unkari:
Finn költök antológiája, Kozmosz Könyvek, 1973:
- Szertartás
- Betonmolnár
- Kivántam valamit
- Vannak emlékeim

venäjä:
Poèziâ Finlândii, käänt. E. Karhu, Progress, 1980:
- Stihotvorenije
- Slava
- Kritiku - Runoja kokoelmasta Kootut runot
Prekrasnaâ svinarka: Rasskazy, Hudožestvennaâ literatura, 1981:
- Morena - katkelmia Moreenista

Käännöksiä myös teoksissa:
- Litterature finlandaise, käänt. Sakari, Aimo, Marseille, 1951 (ranska)
- Kaarslid: Soome luulet 1920-1950, käät. Ly Seppel ja Andres Ehin, Vagabund 1997 (viro)

Lähteitä ja viittauksia

Lähteitä:
- Grünthal, Satu: Välkkyvä virran kalvo: suomalaisten kaunokirjallisten balladien motiivit, SKS 1997.
- Herajärvi, Sinikka: Kotimaisia kirjailijoita kolmelta vuosisadalta, Otava 2003.
- Jokinen, Maijaliisa: Från fjärran land till staden Tainaron: den finska literaturen och dess grogrund under självstädighetstiden, Gaudeamus, 1993.
- Kiviaholinna: suomalainen romaani, toim. Vesa Haapala ja Juhani Sipilä, Avain 2013.
- "Kukunor, - niin kaunis sana!" Sakari Katajamäen artikkeli teoksessa Katkos ja kytkös: modernismin ja postmodernismin suhde traditioon, SKS 2004.
- "Luominen" : Lauri Viidan runon ulottuvuuksia, Hannu Launosen artikkeli teoksessa Festschrift für Raija Bartens zum 25.10.1993, Suomalais-ugrilainen seura 1993.
- Meriluoto, Aila: Lauri Viita: legenda jo eläessään, WSOY 1974.
- Palmgren, Raoul: Kapinalliset kynät 3: Rauhan ja edistyksen optimismista kylmään sotaan (1944-1951), WSOY, 1984.
- Pispalan kultaharju ja sen varjo, Kai Laitisen artikkeli teoksessa Metsästä kaupunkiin, Otava 1984.
- Pitenius, Tommi: Kertoja ja kerronta Lauri Viidan Moreenissa, Jyväskylän yliopisto 1998 [Verkkolinkki http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-19981191797].
- Poeettisen kielen kaksi periaatetta: Lauri Viidan ratkaisuja, Hannu Launosen artikkeli teoksessa Teokset, taustat, tutkijat, SKS 1988.
- Pysähtyneet myllynkivet, Väinö Linnan artikkeli teoksessa Oheisia: esseitä ja puheenvuoroja, WSOY 1967.
- Romaani ja tulkinta, toim. Mirjam Polkunen, Otava 1973.
- Salminen, Taisto K.: Tampereen kaupunginkirjaston kirjallinen piiri vuosina 1946-1957, [Tampereen yliopisto] 1967.
- Salokangas, Raimo K. R.: Kirjailijan kieli ja mieli: Lauri Viidan elämä sairauden varjossa, Psychiatria Fennica, 2012.
- Silkkaa lorua ja ylintä totta, Anna Hollstenin artikkeli teoksessa Ajan taitteita: kirjallisuuskäsitys ja periodin murros suomalaisessa kirjallisuudessa, Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden laitos 1995.
- Suomen kirjallisuus 5, Joel Lehtosesta Antti Hyryyn, Otava 1965.
- Työväestön kirjalijan "naturalismi: Pekkanen, Siippanen, Viita, Linna, Annamari Sarjakaksen artikkeli teoksessa - Viidan kirjalijakuva, Alex Matsonin artikkeli teoksessa Mielikuvituksen todellisuus, Otava 1969.
- Viimeiset romantikot, WSOY 1962.
- Valkonen, Kaija: Suurin on rakkaus, WSOY 1997.
- -Varpio, Yrjö: Lauri Viidan kehitys ja tuotanto vuoteen 1954, [Tampereen yliopisto}, 1972.
- Varpio, Yrjö: Lauri Viita: kirjailija ja hänen maailmansa, WSOY 1973.
- Varpio, Yrjö: Mäkelän piiri: tutkimus tamperelaisesta kirjailijapiiristä (1946-1954) ja sen tuotannosta, WSOY, 1975.
- Vuotila, Leo: Kirjailija ja omatunto: Pekkanen, Linna, Siippainen ja Viita eettisinä kirjailijoina, WSOY 1967.
Videot

Elävän arkiston upotuskoodi