Vuotila, Armo
Elämäkertatietoa
Armo Immanuel Vuotila syntyi 31. lokakuuta 1905 Aleksandrovskissa, Murmanskin alueella Venäjällä. Hänen vanhempansa olivat Muurmannin rannikon suomalaisseurakuntien pappina toiminut kirkkoherra Anders Gustaf Vuotila ja Hilma Matilda Aleksanderintytär Nikkonen.
Vuotila pääsi ylioppilaaksi 1922 Oulun teollisuus- ja maanviljelysjaosteinen lyseon teollisuusjaostosta ja opiskeli sitten kemiaa Helsingin yliopistossa. Hän toimi apulaisena kemian laboratoriossa ja kerrotaan olleen "tenttiä vaille kemian maisteri".Vuonna 1930 Vuotila nai filosofian kandidaatti Anna Elisabeth Gartzin, joka sai vakituisen kielten opettajanviran Tampereelta. Vuotila muutti Tampereelle ja toimi mm. sosialidemokraattisen Kansan Lehden toimittajana vuodesta 1934 alkaen. Hän oli myös matkatoimiston johtajana ja vuonna 1939 Tampereen kaupungin kunnallisena matkailuasiamiehenä.
Vuotila kuului 1920-luuvn lopulla Akateemiseen Sosialistiseuraan ja omaksui ateismin ja freudilaisuuden. Vuotilat erosivat kirkosta 1934 ja vuonna 1936 Armo Vuotilasta tuli vastaperustetun Tampereen seudun siviilirekisteriyhdistys ry:n puheenjohtaja. Vuotilan kirjoituksia ilmestyi yhdistyksen vuosina 1937-1939 julkaisemassa Ajatuksen Vapaus-aikakauslehdessä. Vuonna 1937 perustettiin Suomen siviilirekisteriyhdistysten keskusjärjestöksi Suomen Siviilirekisteriyhdistysten Keskusliitto ry (SSKL) ja Vuotila oli keskusliiton sihteerinä 1937–1939.
Toukokuussa 1939 Vuotila lähti kesken siviilirekisteriyhdistystä koskevan oikeudenkäynnin Norjaan Narvikiin, ja oli syksyn merimiehenä Ebba-nimisellä laivalla, joka kuljetti suolaa Lyypekistä Ruotsin Limhamiin. Tästä matkasta hän kirjoittaa kirjoituksen Seikkailu, joka julkaistaan Kiilan albumissa seuraavana vuonna (1940, s. 80-84).
Talvisodan puhjettua joulukuun lopulla 1939 Vuotila palasi Tampereelle ja ilmoittautui vapaaehtoisena rintamalle. Sodan jälkeen Vuotila julkaisi kertomuskokoelman Elämän kasvojen alla, joka ilmestyi joulukuussa 1940.
Vuonna 1942 Vuotila asui Simon Jokikylässä, jossa hän valmisti tervaa. Vuotila erosi vaimostaan 1943 ja muutti saman vuoden lokakuussa Ouluun. Hän meni toukokuussa 1944 uusiin naimisiin Simossa tapaamansa Ellen Kalmakosken kanssa. Sodan jälkeen Vuotila toimi mm. tilapäisenä kansakoulunopettajana Sodankylässä sekä Ranualla. Vuotila kuoli 22. tammikuuta 1951 Ranualla.
Vuotila pääsi ylioppilaaksi 1922 Oulun teollisuus- ja maanviljelysjaosteinen lyseon teollisuusjaostosta ja opiskeli sitten kemiaa Helsingin yliopistossa. Hän toimi apulaisena kemian laboratoriossa ja kerrotaan olleen "tenttiä vaille kemian maisteri".Vuonna 1930 Vuotila nai filosofian kandidaatti Anna Elisabeth Gartzin, joka sai vakituisen kielten opettajanviran Tampereelta. Vuotila muutti Tampereelle ja toimi mm. sosialidemokraattisen Kansan Lehden toimittajana vuodesta 1934 alkaen. Hän oli myös matkatoimiston johtajana ja vuonna 1939 Tampereen kaupungin kunnallisena matkailuasiamiehenä.
Vuotila kuului 1920-luuvn lopulla Akateemiseen Sosialistiseuraan ja omaksui ateismin ja freudilaisuuden. Vuotilat erosivat kirkosta 1934 ja vuonna 1936 Armo Vuotilasta tuli vastaperustetun Tampereen seudun siviilirekisteriyhdistys ry:n puheenjohtaja. Vuotilan kirjoituksia ilmestyi yhdistyksen vuosina 1937-1939 julkaisemassa Ajatuksen Vapaus-aikakauslehdessä. Vuonna 1937 perustettiin Suomen siviilirekisteriyhdistysten keskusjärjestöksi Suomen Siviilirekisteriyhdistysten Keskusliitto ry (SSKL) ja Vuotila oli keskusliiton sihteerinä 1937–1939.
Toukokuussa 1939 Vuotila lähti kesken siviilirekisteriyhdistystä koskevan oikeudenkäynnin Norjaan Narvikiin, ja oli syksyn merimiehenä Ebba-nimisellä laivalla, joka kuljetti suolaa Lyypekistä Ruotsin Limhamiin. Tästä matkasta hän kirjoittaa kirjoituksen Seikkailu, joka julkaistaan Kiilan albumissa seuraavana vuonna (1940, s. 80-84).
Talvisodan puhjettua joulukuun lopulla 1939 Vuotila palasi Tampereelle ja ilmoittautui vapaaehtoisena rintamalle. Sodan jälkeen Vuotila julkaisi kertomuskokoelman Elämän kasvojen alla, joka ilmestyi joulukuussa 1940.
Vuonna 1942 Vuotila asui Simon Jokikylässä, jossa hän valmisti tervaa. Vuotila erosi vaimostaan 1943 ja muutti saman vuoden lokakuussa Ouluun. Hän meni toukokuussa 1944 uusiin naimisiin Simossa tapaamansa Ellen Kalmakosken kanssa. Sodan jälkeen Vuotila toimi mm. tilapäisenä kansakoulunopettajana Sodankylässä sekä Ranualla. Vuotila kuoli 22. tammikuuta 1951 Ranualla.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Armo Vuotila on julkaissut artikkeleita ja pakinoita päivälehdissä, mm. Kansan Lehdessä ja Ajatuksen Vapaus -lehdessä.
Muita A. Vuotilan kirjoituksia
Seikkailu. - Kiilan albumi 1940, s. 80-84.
Pelon ja toivon yhteiskunta. - Kirjallisuuslehti 1937:4, 64-65.
Muita A. Vuotilan kirjoituksia
Seikkailu. - Kiilan albumi 1940, s. 80-84.
Pelon ja toivon yhteiskunta. - Kirjallisuuslehti 1937:4, 64-65.