Kallio, Helena
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva: Heini Lehväslaiho
Elämäkertatietoa
Helena Kallio on syntynyt 1969 Turussa ja asuu nykyisin Fiskarsissa. Hän on kirjoittanut novelleja, runoja, artikkeleita sekä dramatisointeja. Kallion esikoisromaani Ennen kuin sielu puutuu ilmestyi vuonna 2006. Hän kuvailee itseään teatterin sekatyöläiseksi: Kallio on näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja ja teatterintutkija. Tutkijana hän on perehtynyt muun muassa psykodraamaan, sukupuolikritiikkiin ja ruumiinfenomenologiaan.
Lukukeskus
---
Vanhemmat:
FT, prof. Aili Nenola, FM Jussi Kallio
Toimet:
Teatterialan taiteelliset työt, teatterin tutkimus ja opetus. Näyttelijäliiton Ämyri-lehden toimituskunnassa v. 2002 alk.
Opinnot:
TaY/Näty 1989-93, VEST-tutkijakoulutettava 1999-2003, Nordisk Psyko- och Sociodramautbildning 2002-2006, Ekspressiivisen taideterapian menetelmäopinnot 2006
Palkinnot:
1985 runoista III palkinto varsinaissuomalaisessa Täältä tullaan, kirjallisuus -kilpailussa.
1986 runoista kunniakirja Yleisradion Minun maailmani -kilpailussa.
1989 runoista jaettu II palkinto ja 1996 novellista "Kristus" jaettu III palkinto Pirkanmaan kirjoituskilpailussa.
2002 novellista "04.02"
I palkinto Gummeruksen ja NVL:n kilpailussa.
2004 runosarjasta "Sisyfos" (ruots.) kunniamaininta SFV:n Solveig von Schoultz -kilpailussa
Lukukeskus
---
Vanhemmat:
FT, prof. Aili Nenola, FM Jussi Kallio
Toimet:
Teatterialan taiteelliset työt, teatterin tutkimus ja opetus. Näyttelijäliiton Ämyri-lehden toimituskunnassa v. 2002 alk.
Opinnot:
TaY/Näty 1989-93, VEST-tutkijakoulutettava 1999-2003, Nordisk Psyko- och Sociodramautbildning 2002-2006, Ekspressiivisen taideterapian menetelmäopinnot 2006
Palkinnot:
1985 runoista III palkinto varsinaissuomalaisessa Täältä tullaan, kirjallisuus -kilpailussa.
1986 runoista kunniakirja Yleisradion Minun maailmani -kilpailussa.
1989 runoista jaettu II palkinto ja 1996 novellista "Kristus" jaettu III palkinto Pirkanmaan kirjoituskilpailussa.
2002 novellista "04.02"
I palkinto Gummeruksen ja NVL:n kilpailussa.
2004 runosarjasta "Sisyfos" (ruots.) kunniamaininta SFV:n Solveig von Schoultz -kilpailussa
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Pohjoiset opit - runosarja, Nuoren Voiman liitto 5/1994.
Kristus - novelli antologiassa Pirkanmaan kirjoituskilpailun parhaat 1996.
Sukupuoli ja näyttelijän itsetuntuma - artikkeli teoksessa Teatteri ja tanssi toimintakulttuureina, Acta Scenica; 10 (Teak 2002).
Kirje 60 vuotta täyttävälle äidilleni teoksessa "Itkua ikä kaikki? Kirjoituksia naisesta, vallasta ja väkivallasta" (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2002).
Tuhat laulujen vuotta - Dramatisointi ja ohjaus "Tuhat laulujen vuotta"
Aale Tynnin käännösteoksen pohjalta. 2003.
04.02 - Novelli 04.02 on ilmestynyt Gummeruksen "Novellit 2002" antologiassa.
Sisyfos - runosarja antologiassa Ni skulle veta hur blåslampor värmer:
dikter ur Solveig von Schoultz -tävlingen 2004 (Schildts 2004).
Mustelma - Novelli ilmestynyt Nuori Voima -lehden numerossa 2004/02.
Helene - Kuunnelmadramatisointi ja nimirooli "Helene" Rakel Liehun teoksen pohjalta (2004). Näytelmädramatisointi ja ohjaus "Helene" Rakel Liehun teoksen pohjalta (2005).
Kristus - novelli antologiassa Pirkanmaan kirjoituskilpailun parhaat 1996.
Sukupuoli ja näyttelijän itsetuntuma - artikkeli teoksessa Teatteri ja tanssi toimintakulttuureina, Acta Scenica; 10 (Teak 2002).
Kirje 60 vuotta täyttävälle äidilleni teoksessa "Itkua ikä kaikki? Kirjoituksia naisesta, vallasta ja väkivallasta" (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2002).
Tuhat laulujen vuotta - Dramatisointi ja ohjaus "Tuhat laulujen vuotta"
Aale Tynnin käännösteoksen pohjalta. 2003.
04.02 - Novelli 04.02 on ilmestynyt Gummeruksen "Novellit 2002" antologiassa.
Sisyfos - runosarja antologiassa Ni skulle veta hur blåslampor värmer:
dikter ur Solveig von Schoultz -tävlingen 2004 (Schildts 2004).
Mustelma - Novelli ilmestynyt Nuori Voima -lehden numerossa 2004/02.
Helene - Kuunnelmadramatisointi ja nimirooli "Helene" Rakel Liehun teoksen pohjalta (2004). Näytelmädramatisointi ja ohjaus "Helene" Rakel Liehun teoksen pohjalta (2005).
Tekstinäyte
Helmi näkee isän tulemassa tallinovesta ulos ruskea pässi reisiensä välissä: isän rauhalliset kädet, joista toinen ottaa eläintä sarvesta kiinni, nostaa sen päätä, toinen sovittaa aseen otsaan ja lopettaa sen olemisen siihen ruohikolle. Ennen kuin isä viiltää puukolla kurkun auki, hän sanoo: "No nih."
Siinä on jotakin lempeää ja selkeää, hän sanoo sen niin kuin sulkisi paitansa imeväiseltä. "No nih."
Samat sanat tulevat Helmistä kun hän ei muutakaan osaa vastata, jonakin varhaisena aamuna, lusikka puolitiessä ilmassa. Isän vartalo kouristuu tyhjään yökkäykseen pelkkää vellin tuoksua, ja isä sanoo tyynylle vaipuen, hampaat vielä kalahtaen puheen rytmiksi: "Jos elukka olis täs jamas, niin solis jo armosta tapettu." Helmi kääntää silmänsä ikkunaan, hengittää varovasti, etteivät isän sanat tavoittaisi vatsaan asti, keskittää katseensa puutarhatikkaitten harmaaseen kylkeen, jota keltainen jäkälämäinen läikkä koristaa.
"No nih." Hän laskee lusikan lautaselle, kädet tekevät pöyhimisen oloisen liikkeen tyynyä ja isän otsaa tavoittaen.
04.02 (2002)
ja kylmenevästä merestä rantaan kahlattuasi tuuli kääntää esiin kesän/
viimeisen, valkean lehden, jolle hurmeinen pikku hyönteinen kohtalon oi-/
kusta musertui, se on: kuolla lässähti, hervahti lennosta punaiseksi/
pisteeksi/
sanojen ketjuun//
siinä se muistuttaa mitättömyydestäsi, kirjuri, nautitun sakramentin hu-/
minaan pökertynyt hupsu: memento mori, kaikkeus punnitsee
köykäistä/
sydäntäsi, pimeä aalto vyöryy jo kohti//
ripusta kaulaasi hauras amuletti, kauneuden hippu, vähäisen olennon kuo-/
resta himertävä valo
(Teoksesta Kalarakastaja, Teos 2009)
Samat sanat tulevat Helmistä kun hän ei muutakaan osaa vastata, jonakin varhaisena aamuna, lusikka puolitiessä ilmassa. Isän vartalo kouristuu tyhjään yökkäykseen pelkkää vellin tuoksua, ja isä sanoo tyynylle vaipuen, hampaat vielä kalahtaen puheen rytmiksi: "Jos elukka olis täs jamas, niin solis jo armosta tapettu." Helmi kääntää silmänsä ikkunaan, hengittää varovasti, etteivät isän sanat tavoittaisi vatsaan asti, keskittää katseensa puutarhatikkaitten harmaaseen kylkeen, jota keltainen jäkälämäinen läikkä koristaa.
"No nih." Hän laskee lusikan lautaselle, kädet tekevät pöyhimisen oloisen liikkeen tyynyä ja isän otsaa tavoittaen.
04.02 (2002)
ja kylmenevästä merestä rantaan kahlattuasi tuuli kääntää esiin kesän/
viimeisen, valkean lehden, jolle hurmeinen pikku hyönteinen kohtalon oi-/
kusta musertui, se on: kuolla lässähti, hervahti lennosta punaiseksi/
pisteeksi/
sanojen ketjuun//
siinä se muistuttaa mitättömyydestäsi, kirjuri, nautitun sakramentin hu-/
minaan pökertynyt hupsu: memento mori, kaikkeus punnitsee
köykäistä/
sydäntäsi, pimeä aalto vyöryy jo kohti//
ripusta kaulaasi hauras amuletti, kauneuden hippu, vähäisen olennon kuo-/
resta himertävä valo
(Teoksesta Kalarakastaja, Teos 2009)
Lähteitä ja viittauksia