Järvinen, A. E.
Elämäkertatietoa
Aarne Erkki Järvinen s. 13. 07.1891 Helsinki – 27.08.1963 Helsinki. Eräkirjailija. Valmistui ylioppilaaksi vuonna 1912 ja metsänhoitajaksi 1915, minkä jälkeen hakeutui vakituiseen työhön Lappiin.
Järvinen toimi metsänarvioijana vuosina 1917-1922, arviotoimiston johtajana, metsähallituksen Perä-Pohjolan piirikuntakonttorissa vuosina 1922-1958 sekä ylimetsänhoitajana vuosina 1952-1958. Hän oli Pohjoiset Kirjailijat -yhdistyksen puheen johtaja vuosina 1962-1963.
Järvisen kirjoitti ensimmäisen teoksensa salanimellä Erkki Jauri. Esikoisromaani oli nimeltään Erämaan valo ja ilmestyi vuonna 1925, lähes kymmenen Lapissa asutun vuoden jälkeen. Seuraavan kirjan hän kirjoitti jo omalla nimellään.
Järvinen toimi myös taidemaalarina. Hän kävi yliopistoaikoinaan myös Ateneumissa, koska hänen kuvaamataidon opettajansa oli innostanut häntä maalaamaan tauluja. Järvinen maalasikin paljon – erityisesti valokuvien avulla.
Järvinen rakensi yhdessä muutamien työ- ja erätovereidensa kanssa vuonna 1932 eräkämpän Naarmankairan Marasenlammelle. Hän kirjoitti useimmat eräkirjansa siellä ja maalasi akvarelleja. Järviseen tekivät erityisen vaikutuksen Marasenharjun vanhat kilpikaarnaiset ikimännyt eli aihkit. Hän pystytti myös kivisen, kelopylväiden ympäröimän muistomerkin Marasenharjulle kämpälle vievän polun varteen. Marasenlammen ympäristön alue, nin sanottu Järvisen aihkikko, on rauhoitettu hakkuilta ja myös Järvisen kämppä on edelleen pystyssä.
Petteri Holma ja Risto Pyykkö ovat kirjoittaneet A. E. Järvisen elämänkerran Kairanviemä. Teos ilmestyi vuonna 2006 ja sen on kustantanut Otava. Tekijät ovat Rovaniemellä asuvia toimittajia.
Elämäkerta perustuu kirjalliseen lähdeaineistoon, haastatteluihin ja kirjeenvaihtoon. Professori Jukka Kemppisen mukaan sensaatiomaista tietoa kirjassa on Järvisen rooli pohjoisen avohakkuisiin ja metsäteollisuuden muuttumiseen. Kemppisen mielestä "kirja on todella ansiokas – vaikea, alusta loppuun tutkittu ja kirjoitettu elämäkerta aiheesta, joka on hyvin keskeisesti ja ongelmallisesti suomalainen ja lisäksi luultavasti omiaan löytämään yleisön".
Järvinen toimi metsänarvioijana vuosina 1917-1922, arviotoimiston johtajana, metsähallituksen Perä-Pohjolan piirikuntakonttorissa vuosina 1922-1958 sekä ylimetsänhoitajana vuosina 1952-1958. Hän oli Pohjoiset Kirjailijat -yhdistyksen puheen johtaja vuosina 1962-1963.
Järvisen kirjoitti ensimmäisen teoksensa salanimellä Erkki Jauri. Esikoisromaani oli nimeltään Erämaan valo ja ilmestyi vuonna 1925, lähes kymmenen Lapissa asutun vuoden jälkeen. Seuraavan kirjan hän kirjoitti jo omalla nimellään.
Järvinen toimi myös taidemaalarina. Hän kävi yliopistoaikoinaan myös Ateneumissa, koska hänen kuvaamataidon opettajansa oli innostanut häntä maalaamaan tauluja. Järvinen maalasikin paljon – erityisesti valokuvien avulla.
Järvinen rakensi yhdessä muutamien työ- ja erätovereidensa kanssa vuonna 1932 eräkämpän Naarmankairan Marasenlammelle. Hän kirjoitti useimmat eräkirjansa siellä ja maalasi akvarelleja. Järviseen tekivät erityisen vaikutuksen Marasenharjun vanhat kilpikaarnaiset ikimännyt eli aihkit. Hän pystytti myös kivisen, kelopylväiden ympäröimän muistomerkin Marasenharjulle kämpälle vievän polun varteen. Marasenlammen ympäristön alue, nin sanottu Järvisen aihkikko, on rauhoitettu hakkuilta ja myös Järvisen kämppä on edelleen pystyssä.
Petteri Holma ja Risto Pyykkö ovat kirjoittaneet A. E. Järvisen elämänkerran Kairanviemä. Teos ilmestyi vuonna 2006 ja sen on kustantanut Otava. Tekijät ovat Rovaniemellä asuvia toimittajia.
Elämäkerta perustuu kirjalliseen lähdeaineistoon, haastatteluihin ja kirjeenvaihtoon. Professori Jukka Kemppisen mukaan sensaatiomaista tietoa kirjassa on Järvisen rooli pohjoisen avohakkuisiin ja metsäteollisuuden muuttumiseen. Kemppisen mielestä "kirja on todella ansiokas – vaikea, alusta loppuun tutkittu ja kirjoitettu elämäkerta aiheesta, joka on hyvin keskeisesti ja ongelmallisesti suomalainen ja lisäksi luultavasti omiaan löytämään yleisön".
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Muut teokset:
• Turkisriistan pyynti (1941) (tietokirja).
• Lasisiipi (1964) (näytelmä, Rovaniemen teatteri 1966).
• Viimeinen kesä: Arvitin kanssa Tuntsan lohijoella (1996).
Äänitteitä:
• Erätarinoita (1984) (äänikirja).
• Turkisriistan pyynti (1941) (tietokirja).
• Lasisiipi (1964) (näytelmä, Rovaniemen teatteri 1966).
• Viimeinen kesä: Arvitin kanssa Tuntsan lohijoella (1996).
Äänitteitä:
• Erätarinoita (1984) (äänikirja).
• Erätulilla (1988) (äänikirja).
• Omilta kairoilta (1996) (äänikirja).
Artikkeleita ja kirjoituksia kirjailijalta:
• Apu (1961): Lapin pääkaupunki: Kotikaupunkini Rovaniemi.
• Kalajuttuja (1964): Kemiöjärvellä.
• Kaltio (1947): Lappi kirjallisuudessamme.
• Lapin insinööri- ja arkkitehtiyhdistys. Vuosikirja X (1955): Lapin metsät ja niiden käyttö.
• Lapin valistusliitto. Rovaniemen liite (1938): Sydäntalven Lappia etsimässä.
• Lasisiipi (1964) (näytelmä, Rovaniemen teatteri 1966).
• Me kerromme itsestämme: kirjailijoiden yhteisjulkaisu (1946): Hetket kuluvat, eivät koskaan palaa.
• Meidän maa: Suomi sanoin ja kuvin (1954): Metsä-Lappi.
• Metsätaloudellinen aikakauslehti (1951-1963): artikkeleita ja runoja.
• Rajaseutu (1961): Lapin metsät.
• Suomen Luonto (1945-1946, 1956, 1958): artikkeleita.
• Suomen Metsästys (1950): Turkis ja petoeläimet.
• Suomen riistapoluilta (1961): Timantteja satoi.
• Totto III (1957): Erämaan ihminen.
• Turkisriistan pyynti (1941) (tietokirja).
Kirjailijasta kirjoitettua:
• Etto. Elämää metsässä. A.E. Järvisen kirjailijakuva (1977).
• Eränkävijä 1989: Kun A.E. Järvinen siikoja pörhösti ja tauluja maalasi (muistelu).
• Eränkävijä 1996: Varis. Muuttuva eräkirjallisuus.
• Erämaailma 1996-1997: Salmi. A.E. Järvinen, Lapin kairojen tuntija ja tulkitsija.
• Salmi. Kairojen kutsu (1999).
• Vaden. Ajo ja jälki (2000): Sitten kun piilopaikkoja ei enää ole. A.E.Järvinen ja eräkokemus.
• Omilta kairoilta (1996) (äänikirja).
Artikkeleita ja kirjoituksia kirjailijalta:
• Apu (1961): Lapin pääkaupunki: Kotikaupunkini Rovaniemi.
• Kalajuttuja (1964): Kemiöjärvellä.
• Kaltio (1947): Lappi kirjallisuudessamme.
• Lapin insinööri- ja arkkitehtiyhdistys. Vuosikirja X (1955): Lapin metsät ja niiden käyttö.
• Lapin valistusliitto. Rovaniemen liite (1938): Sydäntalven Lappia etsimässä.
• Lasisiipi (1964) (näytelmä, Rovaniemen teatteri 1966).
• Me kerromme itsestämme: kirjailijoiden yhteisjulkaisu (1946): Hetket kuluvat, eivät koskaan palaa.
• Meidän maa: Suomi sanoin ja kuvin (1954): Metsä-Lappi.
• Metsätaloudellinen aikakauslehti (1951-1963): artikkeleita ja runoja.
• Rajaseutu (1961): Lapin metsät.
• Suomen Luonto (1945-1946, 1956, 1958): artikkeleita.
• Suomen Metsästys (1950): Turkis ja petoeläimet.
• Suomen riistapoluilta (1961): Timantteja satoi.
• Totto III (1957): Erämaan ihminen.
• Turkisriistan pyynti (1941) (tietokirja).
Kirjailijasta kirjoitettua:
• Etto. Elämää metsässä. A.E. Järvisen kirjailijakuva (1977).
• Eränkävijä 1989: Kun A.E. Järvinen siikoja pörhösti ja tauluja maalasi (muistelu).
• Eränkävijä 1996: Varis. Muuttuva eräkirjallisuus.
• Erämaailma 1996-1997: Salmi. A.E. Järvinen, Lapin kairojen tuntija ja tulkitsija.
• Salmi. Kairojen kutsu (1999).
• Vaden. Ajo ja jälki (2000): Sitten kun piilopaikkoja ei enää ole. A.E.Järvinen ja eräkokemus.