Sipinen, Mikko

Makuasioita:

Unohtumattomat taide-elämykset ovat yllättäviä ja usein ennakoimattomia. Tavallisesti tavoitan toinen toistaan koskettavampia hetkiä taivaltaessani museoissa ja taidenäyttelyissä. Hiukankin laajemmassa museossa vietän vaivatta ensimmäisellä kerralla tuntikausia. Erittäin kiehtovaa on pohtia, millaiset ihmiset ovatkaan käsitelleet vuosisatoja ja tuhansia vanhoja esineitä. Tällöin ei välttämättä koristeellisin tai ulkonaisesti muutoin arvokkaimman näköinen ole se kiintoisin tarkasteltava.

Maalaustaiteessa vanhat maisema- ja merimaalarit nostattavat voimakkaita väreitä, esim. Werner Holmberg ja Aivazovski. Holmbergin Ateneumissa oleva Helteinen kesäpäivä, 1860 (Maantie Hämeessä) on kuin vanha tuttu, jota olen vuosien kuluessa usein käynyt katsomassa. Elokuvista tulee mieleen ensimmäinen kerta, jolloin näin Wim Wendersin Berliinin taivaan alla.

Fiktiivisistä henkilöistä ei tule mieleen ketään yksittäistä. Jokin kauan sitten elänyt se voisi olla, sillä nykypäivän menossa on jotain? Sen pohtiminenkin jo ahdistaa.

Samoin kuin aikakaudet ja aatteet vaihtuvat, vuorottelevat mieluisat paikatkin. Mennyt on ollut täynnä tauteja, sotia ja ennenaikaista kuolemaa. Tiettyjen aikakausien historiaa lukiessa levittäytyy eteen enimmäkseen kulkutauteja, kapinoita ja epäoikeudenmukaisuutta. Toisaalta seesteiset hetket jäävät useimmiten kirjaamatta, ja taudit, sodat ja onnettomuudet kuuluvat valitettavasti nykymaailmaankin. Tiivistettynä kaipaan aikakauteen, jolloin matka todella kesti ja ihmiset ehtivät tehdä paljon asioita lyhyemmästä eliniästään huolimatta.

Saattaa kuulostaa väljähtäneeltä idealismilta, mutta nykyajan "valmista eilen" -mentaliteetti ärsyttää yhä enemmän. Samalla tahtoni kirjoittaa nykyajasta on hiipunut melkoisesti. Koettaessani jokin vuosi sitten kuvata työttömyyttä ja teknologiahurmaa ahdistuin jokseenkin perusteellisesti.
Liki pahoinvoivana heitin jutun käsistäni. Vielä tuolloin asiasta ei kenties olisi ollut kovin paljon ehditty kirjoittaa. No, taaskaan en jaksanut rämpiä ajan hermolla.

Elämäkertatietoa

vuosien kuluessa työskennellyt tehtaissa, joissakin keittiöissä, kibbutsilla, kirjastovirkailijana, Maanmittauslaitoksella ollut muuttamassa arkistoa Jyväskylään sekä suunnitellut verkkopalveluja internetiin

asuu Hämeenlinnassa

opinnot:
ylioppilas, kirjastojastomerkonomi, Suomen historian ja yleisen historian opintoja avoimessa yliopistossa

palkinnot:
toinen jaettu palkinto Tampereen science fiction seuran järjestämässä tieteis- ja fantasiatarinoiden kirjoituskilpailussa 1991

harrastukset:
Kirjoittamisen ja historian lisäksi harrastuksenani on polkupyöräily. Vuonna 2005 taivalta hämäläisillä maanteillä kertyi kolmisentuhatta kilometriä. Polkien ehtii nähdä tavattoman paljon ja aistia ynpäristönsä vertaansa vailla olevalla tavalla.

Mikko Sipisen ensikoisteos "Huoneet" sai hyvän vastaanoton. Kirja kertoo nuoren miehen matkasta omaan itseensä. Mikko Sipinen tiivistää toisen teoksensa "Viidennen kysymyksen" teemaksi suvaitsevaisuuden, kaikenlaisten ihmisten kunnioituksen. Raamit kirja sai Israelissa. Mikko Sipinen kertoo katselevansa ihmisiä ja miettivänsä näiden tarinoita. Tarkkailijana ja yksineläjänä Sipistä kiinnostaa yksilönvapaus ja vastuu. Ihmisen oma tahto ja mahdollisuus sen säilyttämiseen. "Olemme kuitenkin niin paljon samanlaisia. Jokaisessa ovat ne negatiiviset pimeät puolet, raivo, tuska, nöyryytyksen pelko siitä, että tulee sivuutetuksi." Kouluaikana kirjoittaminen oli Sipiselle hankalaa ja kirjoittamaan oppiminen oli jopa vaikeaa. Mitä lukemiseen tulee Mikko Sipinen oli koukussa löydettyään vanhempiensa paperikantiset Mestaritonttu-satukirjat. Koska koulunkäynti oli hiukan tahmeaa, keksivät vanhemmat kannustaa häntä kirjoilla keskikoulun pääsykokeisiin. Kun Mikko Sipinen sai hyvän numeron kokeista, vanhemmat antoivat palkkioksi nuortenkirjan. Ranskalaiset klassikot ovat kuitenkin olleet tärkeimpiä vaikuttajia. "Välitunnilla koulussa keksin hyvän kaverin kanssa seikkailutarinoita. Ensimmäisiä käsikirjoituksiani tarjosin kustantajalle 15-vuotiaana. Nyt kun ajattelen, ne olivat aika kypsymättömiä tarinoita. Ainesta ehkä oli, mutta elämänkokemus puuttui." "Välillä on ollut aikoja, jolloin kirjoittaminen on pitänyt minut hengissä. Se on ollut minulle uskontoa vastaava."