Kähkönen, Sirpa

Kadotin kotikaupunkini Kuopion, kun suuri osa puutaloista purettiin 1960-1970-lukujen suuressa myllerryksessä. Yhtään sukuni asuinpaikkaa ei ole jäljellä Kuopiossa. Kadonnut kaupunki on täytynyt sittemmin herättää henkiin kirjoittamalla.

MAKUASIOITA:

Kirjat: Minna Canthin tuotanto ja henkilö on suuri esikuvani. Maria Jotunin lyhyet kertomukset ja Raija Siekkisen novellit ovat muovanneet minua kirjailijana vahvasti. Henry Jamesin Naisen muotokuva teki minuun suuren vaikutuksen nuorena naisena. Leo Tolstoin Anna Karenina on minusta ylittämätön perhe- ja sukuromaani. Dostojevskin koko tuotanto on minulle yhtä suurta puupiirrosmaisten jättikuvien sarjaa, jota katsellessa alkaa itsekin nähdä maailman kiihkeän viistosti ja kuumeisesti. Olen valtavasti velkaa myös suomalaisille historiantutkijoille, jotka ovat työllään auttaneet minua eteenpäin Suomen menneisyyden maastossa.

Musiikki: Ennen kuin kirjan hahmo ja rakenne ovat selvillä, kuuntelen valtavasti rakenteellista musiikkia, eniten Bachia. Myös Keith Jarrettin musiikki on minulle mieleen. Kirjoittaessa "hiljaisuus parasta musiikkia on", kuten eräässä nuoruuteni hittibiisissä sanottiin.

Kuvataide: Varhaisin muistoni kuvataiteesta on ukkini torilta ostama valtaisa purjelaivataulu sekä mummoni ristipistotyöt ja Ave Maria -kipsipatsas. Taitaa olla niin, että heidän linjallaan olen itsekin jatkanut.

Elokuvat: Tunteeseenkäyvimpiä minulle ovat mykkäfilmit sekä Ranskan kansanrintamakauden (1930-luvun loppupuolen) elokuvat. Film noir kiehtoo myös.

Henkilö johon voisin samaistua: kuka vain lukuun ottamatta Hitleriä, Stalinia ja muita hirmuhallitsijoita. Heidän nahkoihinsa en usko koskaan pääseväni. Muutoin kaikenlaiset ihmiset ovat kiinnostavia ja samastumisen arvoisia.

Paikka mielikuvituksessa: kadonneet vanhat kaupungit kaikkialla maailmassa. Paikka todellisuudessa: Puijo, Koli, Pyynikki.

Historiallinen henkilö tai aikakausi: menneisyyden nainen kaikissa ilmenemismuodoissaan. Menneisyyden lapsi, piika, teollisuustyöläinen. Kaikki vaietut, hiljaiset ihmiset.

Ärsyttävät ilmiöt: suurkapitalismi, ahneus, keski-ikäiset miestoimittajat, jotka valittavat lehtikolumneissaan, että eivät saa maksamilleen veroille mitään vastinetta. Historiattomuus. Naisten, perheen ja lasten vähättely.