Vuorinen, Juha
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
By Soppakanuuna (Own work) [CC BY-SA 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0) or GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html)], via Wikimedia Commons
Elämäkertatietoa
vanhemmat: Lahja ja Risto Vuorinen
toimet: radio- ja tv-toimittaja, ohjaaja, tuottaja, käsikirjoittaja, kustantaja
toimittanut teoksen Suomalaiset legendat jääkiekon MM-kisoissa (2003)
opinnot: Olen käynyt useampaakin opinahjoa, mutta työtä tekemällä olen oppinut eniten.
palkinnot: neljä kultapokkaria 20 000 kirjan myynnistä ja neljä uutta tulossa
harrastukset: Tuusulan uimaseura, moottoripyöräily ja ruoanlaitto
- - -
Juha Vuorinen (s. 1967) on työskennellyt vuodesta 1983 toimittajana, ohjaajana ja tuottajana sekä radiossa että televisiossa. Ensimmäisen radio-ohjelmansa hän teki 16-vuotiaana Tapani Ripatin isännöimässä Ocsid-ohjelmassa. Välillä hän kävi uittamassa köliään merillä, mutta palasi parin vuoden komennuksen jälkeen sähköisen median pariin, ja toimi samaan aikaan kolumnistina useissa lehdissä. Vuonna 1998 Vuorinen alkoi kirjoittaa nettiin tarkoitettua tilaustyötä, Juoppohullun päiväkirjaa, josta kehittyi kultti-ilmiö. Puolivahingossa syntyi samanniminen esikoisteos, josta tuli myyntimenestys aluksi verkkokirjakaupassa, ja pokkarin myötä myös tavallisissa kirjakaupoissa. "Jos olisin tiennyt kirjoittavani kirjaa, olisin keksinyt päähenkilölle hieman paremmin mietityn nimen", Vuorinen hymähtelee juoppohullulle antisankarilleen, jonka nimesi aikanaan varsin harkitsemattomasti etunimikaimakseen. Juoppohullun päiväkirjan neljä ensimmäistä osaa on ylittänyt Kultapokkari-rajan, ja ne ovat yltäneet myös viime vuosien myydyimpien pokkareiden kärkiviisikkoon. Juoppis-kultti on levinnyt myös Suomen rajojen ulkopuolelle, sillä Juoppohullun päiväkirja on julkaistu jo Ruotsissa, Norjassa ja Virossa, jossa Joomahullu päevaraamat -kirjan ensimmäinen painos myytiin ennätysajassa loppuun. Virossa on julkaistu myös Tolppa-apina nimellä Tulba-ahv sekä Myrkky-vuodet nimellä Punane Vänt. Vuorisesta on tullut ilmiö, joka poikkeaa tyyliltään huomattavasti suomalaisen nykykirjallisuuden valtavirrasta. Kirjailijoista suurimman vaikutuksen häneen ovat tehneet Charles Bukowski, Henry Miller ja Mika Waltari. Mielikirjoikseen Vuorinen nimeää elämäkerrat ja poliittista lähihistoriaa peilaavat teokset sekä uusimpana löytönään Dan Fanten tuotannon.
(Sanojen aika)
toimet: radio- ja tv-toimittaja, ohjaaja, tuottaja, käsikirjoittaja, kustantaja
toimittanut teoksen Suomalaiset legendat jääkiekon MM-kisoissa (2003)
opinnot: Olen käynyt useampaakin opinahjoa, mutta työtä tekemällä olen oppinut eniten.
palkinnot: neljä kultapokkaria 20 000 kirjan myynnistä ja neljä uutta tulossa
harrastukset: Tuusulan uimaseura, moottoripyöräily ja ruoanlaitto
- - -
Juha Vuorinen (s. 1967) on työskennellyt vuodesta 1983 toimittajana, ohjaajana ja tuottajana sekä radiossa että televisiossa. Ensimmäisen radio-ohjelmansa hän teki 16-vuotiaana Tapani Ripatin isännöimässä Ocsid-ohjelmassa. Välillä hän kävi uittamassa köliään merillä, mutta palasi parin vuoden komennuksen jälkeen sähköisen median pariin, ja toimi samaan aikaan kolumnistina useissa lehdissä. Vuonna 1998 Vuorinen alkoi kirjoittaa nettiin tarkoitettua tilaustyötä, Juoppohullun päiväkirjaa, josta kehittyi kultti-ilmiö. Puolivahingossa syntyi samanniminen esikoisteos, josta tuli myyntimenestys aluksi verkkokirjakaupassa, ja pokkarin myötä myös tavallisissa kirjakaupoissa. "Jos olisin tiennyt kirjoittavani kirjaa, olisin keksinyt päähenkilölle hieman paremmin mietityn nimen", Vuorinen hymähtelee juoppohullulle antisankarilleen, jonka nimesi aikanaan varsin harkitsemattomasti etunimikaimakseen. Juoppohullun päiväkirjan neljä ensimmäistä osaa on ylittänyt Kultapokkari-rajan, ja ne ovat yltäneet myös viime vuosien myydyimpien pokkareiden kärkiviisikkoon. Juoppis-kultti on levinnyt myös Suomen rajojen ulkopuolelle, sillä Juoppohullun päiväkirja on julkaistu jo Ruotsissa, Norjassa ja Virossa, jossa Joomahullu päevaraamat -kirjan ensimmäinen painos myytiin ennätysajassa loppuun. Virossa on julkaistu myös Tolppa-apina nimellä Tulba-ahv sekä Myrkky-vuodet nimellä Punane Vänt. Vuorisesta on tullut ilmiö, joka poikkeaa tyyliltään huomattavasti suomalaisen nykykirjallisuuden valtavirrasta. Kirjailijoista suurimman vaikutuksen häneen ovat tehneet Charles Bukowski, Henry Miller ja Mika Waltari. Mielikirjoikseen Vuorinen nimeää elämäkerrat ja poliittista lähihistoriaa peilaavat teokset sekä uusimpana löytönään Dan Fanten tuotannon.
(Sanojen aika)
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
"Hotelli Ilveksen yökerho" teoksessa Yhdet vielä : baarikärpäset kertovat (Like 2005).
Tekstinäyte
Torstai 16.4.
Lopetin ryyppäämisen tältä erää. Rintaan pisti ja panetti. Illalla pisti enää rintaan.
Perjantai 17.4.
Kristian tuli käymään. Sen kulmakarvat olivat alkaneet taas kasvaa. Hassunnäköistä kun kulmakarvat ja parta ovat yhtä pitkällä sängellä. Tällä kertaa Kristian ei raahannut viinaa mukanaan. Ehkä se säikähti viime kertaa. En tiedä oliko se vetänyt jotain pillereitä, mutta yhtäkkiä Kristian ehdotti, että alkaisimme painia! Mä en ole koskaan paininut selvinpäin, enkä varsinkaan miehen kanssa. Musta kahden miehen painiminen kerrostalokaksiossa tuntuu hieman homoeroottiselta ratkaisulta. Olin sen verran pelokas, että päätin selvittää asian kertalaakilla. Löin salamana Kristiania nyrkillä keskelle taulua. Kristian vinkaisi ja alkoi pitää hehkuvasta nokastaan kiinni. Kuulin omin korvin Kristianin nenän kautta sykkivät sydänäänet. Metkaa, Kristianin nenästä kuului, pupum, pupum, pupum... Vittu, se oli kuin Jari Sillanpään CD! Kristian alkoi möksöttää heti kun nenä ja silmät lakkasivat vuotamasta. Kummallinen epeli. Kun lyö nenään, niin nenästä alkaa vuotaa veri ja silmistä kyyneleet. Outo homo, onneksi se lähti pian.
Lauantai 18.4.
Ei ole mitään tekemistä. Tylsää.
Sunnuntai 19.4.
Ei ole mitään tekemistä. Tylsää.
Maanantai 20.4.
Sain aamulla shokin luettuani, että ihminen voi saada viinakrampin vielä monta päivää dokaaamisen lopettamisen jälkeen. Ramppasin vähän väliä peilin ääressä tarkistamassa, että olinko mahdollisesti delirium-kohtauksessa hakannut yläleuan etuhampaat poikki.
Tiistai 21.4.
Odotin viinakramppia, jota ei oman käsitykseni mukaan tullut.
(Juoppohullun päiväkirja, 2000)
_______________
YKSINPUHELUA
haluan olla yhä enemmän omissa oloissani
haluan tilan, jossa voin olla pohtimatta muita
kuin omia ajatuksiani
ajatella vastauksia
vain itselleni merkityksellisiin kysymyksiin
yksin tänne tulin
yksin täältä lähden
ystävät ovat minulle
ylimääräinen lahja
arvostan saamiani lahjoja
aina en vain kykene
niistä nauttimaan
löydettyäni yksinäisyydestä vastauksen
palaan aina lahjojeni luokse
(Puuta ja tupsu tuoretta ruohoa, 2005)
Lopetin ryyppäämisen tältä erää. Rintaan pisti ja panetti. Illalla pisti enää rintaan.
Perjantai 17.4.
Kristian tuli käymään. Sen kulmakarvat olivat alkaneet taas kasvaa. Hassunnäköistä kun kulmakarvat ja parta ovat yhtä pitkällä sängellä. Tällä kertaa Kristian ei raahannut viinaa mukanaan. Ehkä se säikähti viime kertaa. En tiedä oliko se vetänyt jotain pillereitä, mutta yhtäkkiä Kristian ehdotti, että alkaisimme painia! Mä en ole koskaan paininut selvinpäin, enkä varsinkaan miehen kanssa. Musta kahden miehen painiminen kerrostalokaksiossa tuntuu hieman homoeroottiselta ratkaisulta. Olin sen verran pelokas, että päätin selvittää asian kertalaakilla. Löin salamana Kristiania nyrkillä keskelle taulua. Kristian vinkaisi ja alkoi pitää hehkuvasta nokastaan kiinni. Kuulin omin korvin Kristianin nenän kautta sykkivät sydänäänet. Metkaa, Kristianin nenästä kuului, pupum, pupum, pupum... Vittu, se oli kuin Jari Sillanpään CD! Kristian alkoi möksöttää heti kun nenä ja silmät lakkasivat vuotamasta. Kummallinen epeli. Kun lyö nenään, niin nenästä alkaa vuotaa veri ja silmistä kyyneleet. Outo homo, onneksi se lähti pian.
Lauantai 18.4.
Ei ole mitään tekemistä. Tylsää.
Sunnuntai 19.4.
Ei ole mitään tekemistä. Tylsää.
Maanantai 20.4.
Sain aamulla shokin luettuani, että ihminen voi saada viinakrampin vielä monta päivää dokaaamisen lopettamisen jälkeen. Ramppasin vähän väliä peilin ääressä tarkistamassa, että olinko mahdollisesti delirium-kohtauksessa hakannut yläleuan etuhampaat poikki.
Tiistai 21.4.
Odotin viinakramppia, jota ei oman käsitykseni mukaan tullut.
(Juoppohullun päiväkirja, 2000)
_______________
YKSINPUHELUA
haluan olla yhä enemmän omissa oloissani
haluan tilan, jossa voin olla pohtimatta muita
kuin omia ajatuksiani
ajatella vastauksia
vain itselleni merkityksellisiin kysymyksiin
yksin tänne tulin
yksin täältä lähden
ystävät ovat minulle
ylimääräinen lahja
arvostan saamiani lahjoja
aina en vain kykene
niistä nauttimaan
löydettyäni yksinäisyydestä vastauksen
palaan aina lahjojeni luokse
(Puuta ja tupsu tuoretta ruohoa, 2005)
Lähteitä ja viittauksia
Kotimaisia nykykertojia. 8 / Janna Kantola. Avain, 2010.
Vesa Sisättö ja Jukka Halme: Aapelista juoppohulluun : kotimaisia humoristeja 1. Avain, 2012.