Havukainen, Martti

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Kirjailijan omat sanat

Kirjat nuorelle lukijakunnalle, tähänastisissa teoksissa kristillinen pohjavire.

Elämäkertatietoa

Vaimo Pirjo s. 1962 sosiaalikasvattaja. Lapset Tytti s. 1988, Lauri s. 1990, Leevi s. 1993, Anni s. 1996

Ura:
Kasv. tieteiden maisteri 1991
Erityisopettaja 1993

Toimittajana, copywriterina mainostoimistossa

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Mukana muutamassa TV-dokumentissa ja muissa tuotannoissa 1990-95.

Tekstinäyte

- Miks minua sanotaan Lutin pojaksi?
- No kun isääs sanotaan Lutiksi.
- Mikäs sen Lutin on sinulle antanut?

Ja isä kertoi. Se Luti tarkoitti luutnanttia. Isän ollessa ylempänä Savon ja Keski-Suomen rajoilla isolla tietyömaalla kaverit olivat alkaneet nimittää isää luutnantiksi. Isä oli jonakin päivänä ruvennut hölmöilemään tauon päälle lapionsa kanssa ja näytellyt sotamiestä. Sitten isä oli yhtäkkiä muuttunut sotaherraksi ja ruvennut komentamaan näkymättömiä sotilaita ja kavereitaan. Kavereita oli naurattanut, ja yks niistä oli keksinyt: - Taijat olla yks luutnantti.

Työmaan päätyttyä olivat jo kaikki ukot kutsuneet isää luutnantiksi ja Lutiksi. Kyllä kai isä olisi saattanut käydäkin luutnantista, jos olisi vain käynyt sotakouluja. Isä oli työmailla aina ollut valmis hoitamaan asioita kavereitten puolesta ja oli sotilaan näköinenkin. Isä oli vahva, pitkä ja suoraselkäinen.

[Lutin poika. RV-kirjat 1987, s. 8-9]