Nevanlinna, Arne

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

© Veikko Somerpuro

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Kuolinaika

Kuolinpaikkakunta

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

esseekokoelmat

Nimi

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Nimi

Tyyppi

romaanit

Nimi

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

romaanit

Nimi

Tyyppi

romaanit

Kirjailijan omat sanat


Aikojen saatossa ihmiset ovat uskoneet jumaliin, tai pelänneet heitä mikä on sama asia, niihin jotka asustavat utopioissa eli läheisessä vuoressa tai metsässä, ukkospilvessä, auringossa tai ylipäätään taivaassa, ja vallan itsepyhitetyissä temppeleissä.
Nyt ihmiset uskovat jumaliin, tai pelkäävät heitä mikä on sama asia, niihin jotka asustavat utopioissa eli saasteettomassa paratiisissa, tasa-arvoisessa hyvinvointivaltiossa tai teknologisessa ihmemaassa, ja vallan itsepyhitetyissä temppeleissä.
Niitäkin on, tosin harvassa, jotka uskovat ihmisiin, tai pelkäävät heitä mikä on sama asia, niihin jotka asustavat utopioissa eli naapurirapussa, Pelkosenniemessä tai pallon kääntöpuolella, ja vallan itsepyhitetyissä temppeleissä.
Niitäkin on, tosin vielä harvemmassa, jotka uskovat itseensä, tai pelkäävät itseään mikä on sama asia. He ovat aina asustaneet utopiassa eli vallan itsepyhitetyssä temppelissä.
Kun ajat ovat hyvät, kaikki unohtavat kiittää. Kun ajat ovat huonot, kaikki huutavat apua.
Ellei jumalia olisi, ihminen keksisi heidät ennen kuin ehtisi räpäyttää silmäänsä. Sillä ilman jonkun sortin jumalallisia silmälaseja kukaan ei pysty ajattelemaan omaa kuolemaansa.
(Vain 83-vuotias veteraani kehtaa kirjoittaa näin banaalia tekstiä).

Makuasioita

Linnan Tuntematon jäi mieleen jo ennen kuin ehdin lukea sen, Seitsemän Veljestä vasta kun olin lukenut sen viisi kertaa.
Louis Armstrongin High Society ihastutti protestihaluista koulupoikaa ja vihastutti konventionaalisia aikuisia, koska se oli täydellinen vastakohta liian kovaa pianoa soittavan isoäidin ja viulua vinguttavan isän jokaviikkoiselle Beethovenille.
Magritten taulut kiehtovat, koska ne rakentuvat paradoksien varaan.
Fantasiani ei riitä päättämään onko mieluisin paikka Pariisi vai sittenkin Helsinki. Molemmissa tilaa fantasialle on vaikka kuinka paljon.
Äsken minua ärsytti jälleen kerran kotimaisen televisiofilmin liian äänekäs taustamusiikki, koska osa puheesta jäi kuulematta, kunnes tulin jälleen kerran ajatelleeksi, ettei vahinko kenties ole kovin suuri.

Elämäkertatietoa

vanhemmat: Rolf ja Mary Nevanlinna

opinnot ja toimet:
arkkitehti 1952, tekniikan lisensiaatti 1972, professori h.c.1986, päätoiminen kirjailija 1992-

Suunnittelija arkkitehtitoimistoissa (muiden ja omassa), opettaja ja professori Helsingissä, Tampereella, Keniassa ja Yhdysvalloissa 1946 - 1992. Ulkomailla yhteensä yli 5 vuotta. Toistakymmentä palkintoa ja lunastusta arkkitehtuurikilpailuissa.
Tutkimuksia sekä artikkeleita ja puheenvuoroja arkkitehtuurin ammattilehtiin (ARK ja AU) ja päivälehtiin (Uusi Suomi, HS).
Vuodesta 1992 lähtien 11 kirjaa, joista 9 on julkaistu (WSOY ja Tammi). Näitä on edelleen saatavissa hyvin varustetuissa kirjastoissa.
Luentoja ja haastatteluja kirjallisuuden alalta 1994 -.
Vapaa-aiheisia blogeja internettiin 2007 lähtien 2-3 kertaa kuukaudessa, yhteensä yli 100. Osa on julkaistu kirjassa Vallan reunassa 2009.

Jäsen mm. Suomen Arkkitehtiliitto, Suomen tietokirjailijoiden liitto ja Suomen kirjailijaliitto

palkinnot:
Finlandia-palkintoehdokas 2008 (Marie)
Akateemisen kirjakaupan esikoiskirjailijapalkinto 2009
Kiitos kirjasta-mitali 2009

harrastukset: työnteon lisäksi lukeminen, ranskalainen kulttuuri, laimeammin klassinen musiikki ja jazz, muinoin tennis

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Muita teoksia:

Isän maa : Sukukertomuksia kolmekymmentäluvun Suomesta (WSOY 1994)
Meidän sota : Muistiinpanoja nuoren miehen retkistä Suomessa (WSOY 1995)
Illuusio arkkitehtuurista : Ajatuksia arvoista, vallasta ja arvovallasta (WSOY 1996)
Isoisän maat : Ajan kuvia (WSOY 1998)
Fasadin henki : Arkkitehtuurisanastoa ujoille (Tammi 2001)
Vallan reunassa - ynnä muita väärinkäsityksiä (WSOY 2009)

Tekstinäyte

Sauna oli herrojen nautinto... Järveen ei menty uimista vaan kastautumista eli doppaamista varten. Veteen laskeuduttiin ähisten selkä edellä. Muutaman rintauintivedon jälkeen pysähdyttiin niin, että vesi ulottui rintaan asti. Kädet puuskassa lausuttiin ihaileva huomautus laskevan auringon kultaamasta järvinäkymästä. Tarkoituksena oli siirtää kuistilla istuvien muiden saunojien huomio pois samanaikaisesti tapahtuvasta rakontyhjennyksestä. Siitä pitivät huolen asianomaisen sisäänpäin kääntynyt katse samoin kuin se, kaikki muutkin syyllistyivät samaan temppuun. Ääneen ei sopinut huomauttaa mitään.

[Isän maa, 1994]

Lähteitä ja viittauksia

Kotimaisia nykykertojia. 10 / Sarianna Silvonen & Vesa Sisättö. Avain, 2015.
Videot

Elävän arkiston upotuskoodi