Seessalo, Tytti

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Teokset

Nimi

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Nimi

Tyyppi

romaanit

Kirjailijan omat sanat

Eräs vaikuttavista haastateltavistani on ollut Tommy Hellsten. "Minun tehtäväni on elää ja ryvettyä elämässä, ei kontrolloida ja ohjata sitä", kirjoittaa Hellsten Elämän lapsi -kirjassaan. Se on viisas ajatus - toisaalta vastuun ottaminen omasta elämästä on aikuistumista.
Nelson Mandela sanoi virkaanastujaispuheessaan, ettemme pelkää riittämättömyyttämme, vaan pelkäämme mittaamattomia voimiamme: "Emme pelkää pimeyttämme, vaan valoamme." Hänen mielestään ei ole mitään suurta siinä, että kutistat itsesi, jotta toiset välttyisivät tuntemasta oloaan epävarmaksi. Olen miettinyt paljon ihmisen itsetuntoa, joka liittyy rohkeuteen elää, epäonnistuakin.

Valmiit ajatukset kammoksuttavat minua. Valmis ihminen on epäinhimillinen - voimme koko ajan kasvaa, voimistua tai muuttua, vapautua peloistamme. Yhä siteeraisin Mandelaa: "Kun päästämme oman valomme loistamaan, annamme toisille luvan tehdä samoin."

Henry Miller on sanonut: "Emme opi mitään / ennen kuin ymmärrämme / että maailma perustuu / salaisuudelle."

Elämäkertatietoa

Tytti Seessalo on syntynyt 1949 Porissa. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi ja työskennellyt toimittajana, kouluttajana ja kirjailijana. Opiskellut myös kasvatustieteitä, ja valmistunut yhteiskuntaopin- ja historian opettajaksi Turun yliopistossa. Työskennellyt omaishoitajana aviomiehen kuolemaan asti (2006 - 2018).

Harrastukset ovat ajattelu, kirjoittaminen, lukeminen, opiskelu ja pyöräily.

Seessalon esikoiskirja Mutku oli yksi Kirja 500 vuotta -kirjoituskilpailun kolmesta voittajasta. Kilpailuun osallistui lähes 700 kirjailijaa ja kirjailijaksi haluavaa. Kirja kertoo kahden tytön kesästä, jonka tapahtumat muuttavat heidän elämänsä. Mutku on ollut Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden tenttikirja.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Mukana antologiassa
Jokasyksyinen levottomuus. Lounais-Suomen kirjailijat 1999


Muu tuotanto

Elokuvakäsikirjoitus. TV 1 1994
Tietokirja: Elämäni yliopisto. Pekka Matilaisen kanssa. Yliopistopaino 2003

Yli 10 000 lehtiartikkelia. Lisäksi esitelmiä sekä paneelipuheenvuoroja seminaareissa ja koulutustilaisuuksissa.

Tekstinäyte

Ote lastenromaanista Noidanmetsästäjät


----

Toinen luku

Noita-akka


Kerran pääsin puolivahingossa isän ja Mirandan mukaan kutsuille. Mirandan tuttavat olivat meluisia ja räikeästi pukeutuneita. Oliko hänellä yhtään ystävää? En tiedä, mutta kukaan ei koskaan soittanut hänelle. Miranda oli tunkeilija.
- Tässä on Larsin sukulaistyttö Pohjolan Lapin perukoilta, esitteli Miranda minut tuttavilleen isän ollessa hakemassa ihanaiselleen juotavaa. Menin ulos, sillä ilma tuli niin pahanhajuiseksi etten voinut hengittää. Tai ulos ei päässyt, mutta terassille pääsi. "Sukulaistyttö" katseli lasin takaa kun isä heilui Mirandan pillin mukaan kuin lumottu käärme. Miranda kosketteli välillä isää, joka hehkui mielihyvästä. Heilutin isälle, mutta minusta oli tullut näkymätön. Siniseen pukuun pukeutunut isä ei sulautunut neuleissa ja avoimissa puuvillapaidoissa viihtyviin vieraisiin. Isä näytti paikalle vahingossa eksyneeltä verovirkailijalta. Terassin nurkasta kuului vikinää, siellä kyyhötti pieni koira. Koiranpentu uikutti, otin vapisevan olennon syliini. Istuimme pimenevässä illassa pehmustetussa korituolissa, silitin ja rapsuttelin pennun turkkia. Pentu urahteli tyytyväisenä ja nukahti. Havaitessani isän tekevän lähtöä kannoin pennun varovasti terassin nurkassa olevan vanhan peitteen päälle. Nukkuva koiranpentu käänsi venytellen kylkeään.
Aloin tutkailla hehkeää Mirandaa. Jo muutaman päivän kuluttua epäilin hänen olevan ihan muuta kuin isä luuli. Miranda sammutti yhtenään valoja. Kasteenraikas ruusu oli hämärästä ja halusi lähteä ulos vasta myöhään illalla. Näkisipä isä hänet kun hän hiippaili aikaisin aamulla kylpyhuoneeseen. Miranda näytti veltolta, kuluneelta, kärttyiseltä ja tuoksui happamelta. Piiloutuneena eteisen naulakon taakse katselin ärtyisää Mirandaa, ruusunnuppua. Mirandan kasvot olivat ryppyiset ja mehevät huulet kuin väritön viiva. Ei olisi tullut kysymykseenkään kurkkia ovenraosta. Miranda näet vilkaisi aina samein ja turvonnein silmin vihaisesti huoneeni ovea. Nojauduin nurkkaan piilopaikassani, venyttelin ja vilkuilin rannekelloani. Lähes tunnin kuluttua kylpyhuoneen ovi avautui ja - simbsala bim! Kylpyhuoneesta astui esiin sileäihoinen ja säteilevä neito. Nenääni leijaili syreenintuoksua. Muodonmuutoksen kokeneen Miranda-neidon huulet hehkuivat punaisina ja kiiltävinä.
Puristin käteni nyrkkiin. En halunnut itkeä. Oli vaikea uskoa silmiinsä ja hajuaistiinsa. Nousin ylös ja hiivin huoneeseeni. Avasin ikkunan. Mieleni teki huutaa ikkunasta koko maailmalle: Apua! Täällä on noita!

----




Ote romaanista Mutku

----


V

Kun mä seisoin siinä telineellä ja nostelin selkä kivistäen likaisia limsapulloja koneeseen aattelin kuinka hienoa on elättää itse itsensä. Kun mä lopetin koulun, halusin jotakin luovaa työtä, missä saisi itse määrätä työrytmistään, mistä saisi rahaa matkustamiseen ja kivoihin harrastuksiin. Nyt saan päättää kumarrunko sekunnissa vai sekunttien murto-osassa; nopea on oltava, pidettävä kiirettä ennen kuin kone ahmaisee satsin sisäänsä. Haluttomannäköinen tyttö kykkii tukka takussa vieressäni ja pyyhkii hikeä otsaltaan. Tehdassalissa on korvia huumaava jyskytys ja outo kostea haju.
- Limsaa saa juoda ilmaseks, se huutaa mun korvaani ja hengityksessä tuntuu lievä alkoholin haju. Se oli kuulemma juhlinut rankasti koko viikonlopun. Limsaa sai juoda määrätyt pullolliset ja sen asian oli jo moni kertonut kolme viikkoa sitten kun sain tämän työpaikan. Näytti siltä, kuin jokainen ajattelisi pitävänsä huolen omista asioistaan ja sillä siisti.
Kone lompsauttaa kitansa ammollen ja tarjoaa telineitä uudelle limsapullosatsille. Helskutti kun toiset työntää pulloihin vaikka mitä tärpäteistä ja kondomeista tupakannatsoihin. Tekee mieli tupakkaa, mutta tupakalle ei pääse ennen taukoa. Pissahädän tullen vuorottaja-emäntä tulee paikallesi siksi aikaa. Samalla ehtii vetää muutaman henkosen, mikä saa vuorottajan rypistämään kulmiaan kun se haistaa suusta ne nopeat henkoset. Tauolla saa polttaa niin paljon kuin sielu sietää. Se varmistaa ihon säilymisen harmaana ja yskittää nuoruudenraikkaasti. Kuumuus tunkeutuu huokosiin, hiki valuu pitkin otsaa ja selkää. Avoimista ikkunoista ei tule tuulenhenkäystäkään. Pian päästään tarkkailuun, iloitsee tyttö. Se on nopea ja konemainen, jo vuosia täällä työskennellyt. Ei yhtää harhaliikettä, söhläilyä tai hampaiden kiristelyä. Itse taas nykäisen käteni monta kertaa kirkaisten pois rautojen loksahtaessa kiinni. Se kone voisi katkaista kädet ranteista ja sitä uhkausta en ole keltaisen Jaffa-limsankaan hyväksi tekevä.
Tarkkailussa istutaan korkealla tuolilla. Pestyt pullot kulkevat rivissä valaistun radan läpi. On katsottava nopeasti yhtaikaa kymmeniä pulloja, napattava jos joku on harmaanlikainen, särkynyt tai sisältää yhä ylimääräisiä tarvikkeita. Useimmat pullot ovat putipuhtaita ja kovista pesumyrkyistä aiheutuen säihkyviä. Ihan kuin Fairylla pestyt kristallilasit kotona. Kolmivuorotyö on tehnyt musta hullun. Viime viikollakin mä heräsin äkisti ja huomasin, että kello on 4 ja mun yövuoro alko sillon neljältä. Tehtaalla työnjohtaja hohotti, että vastahan mä olin vajaa tunti sitten lähtenyt sieltä ja varmaan nukahtanut heti väsyneenä.

----