Kumara, Aino-Inkeri

Kauhajoen Kotitalousopisto
Yhteiskunnallista korkeakoulua Helsingissä
20 vuotta kirjailija Eila Pennasen oppilaana
Urjalan Kansalaisopiston kirjallisuuspiirissä

Ammatit:
- Sotavuodet tiiviissä maataloustyössä ja karjanhoitajana
- Ilkka-lehdessä
- E-P:n nuorisoseura-lehden ja Lakeuksien Nuorison toimitussihteerinä
- Vuodesta 1949 maatilan emäntänä Laihialla ja vuodesta 1964 Urjalassa.

Perhesuhteet:
Avioliitto vuodesta 1948, neljä lasta, kahdeksan lastenlasta.

Harrastuksia ovat kirjallisuus, kieli, murteet, historia,
puutarha, aikoinaan karjanjalostus, maan kasvu ja lukuisat muut.

Palkinnot:

· I palkinto Yleisradion ja Pyrkijä-lehden
järjestämässä kirjoituskilpailussa 1948
· II palkinto Maaseudun Nuorten Liiton
näytelmäkirjoituskilpailussa 1948
· I palkinto Etelä-Pohjanmaan Maakuntaliiton
kuunnelmakirjoituskilpailussa n. 1950
· II palkinto Etelä-Pohjanmaan Maakuntaliiton
näytelmäkirjoituskilpailussa 1969
· Etelä-Pohjanmaan kulttuurirahaston
myöntämä stipendi 1966
· Pellervon anoma Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristi
· Urjalan kunnan vuosittain jakama kunniakirja
kunnan kulttuurityön hyväksi 1991

Luottamustehtävät:

- Pohjanmaan kirjailijain perustajajäsen
- Maakuntakirjailijain jäsen
- Väinö Linna-seuran johtokunnan jäsen useita vuosia
- Urjalan kirjastolautakunnassa yli 20 vuotta
- Urjalan kulttuurilautakunnassa yli 10 vuotta
- Suomen kulttuurirahaston Hämeen rahaston
hoitokunnassa säädetyt 9 vuotta
- Maaseudun Sivistysliiton Hämeen alueen johtokunnan jäsen
- Nuoren Voiman Liiton hopeamerkkijäsen 1967
- Tuglas-seuran jäsenyys

Ensimmäinen kirjallinen työni saattoi olla runo "Korissa olen syntynyt".
Mutta jo 4-vuotiaana piirsin uutterasti sarjakuvan tapaan mielessäni
kasvavia tarinoita, papereina valkoiset kaupan käärepaperit.

Ensimmäinen julkaistu tarinani oli juuri 16 täytettyäni
Vaasa-lehden oheisjulkaisuna ilmestyvässä Sinikka-lehdessä
järkyttävä tarina Ihminen erehtyy. Lehdessä oli joku Helakaltion
pariskunta luvannut arvostella kirjoitukset ja omastani
(väärällä nimellä lähetetystä) he sanoivat, että tarina on hyvä
lukuun ottamatta kirjoitusvirheitä eli kielioppivirheitä,
jotka he voivat korjata. Ihmettelen vieläkin, mitä ankara
suomenkielen opettajani, rehtori Antola olisi siihen sanonut.
Olin silloin menossa VI:lle luokalle eli siis lukioon eikä
aineissani montakaan virhettä ollut korjattuna.

Saman asian koin myöhemmin, kun Kirjayhtymä oli antanut
laajan käsikirjoitukseni ulkopuolisen luettavaksi.
Käsikirjoitus viipyi kustantajalla, joten mieheni haki sen pois.
Mukana oli ulkopuolisen J.T:n arvostelu, jossa sanottiin,
että käsikirjoitus olisi kielioppivirheiden takia kirjoitettava uudestaan.
Syynä tietysti, että lähetekirjeessäni oli mukana titteli "emäntä",
koska olin maatilan emäntä.

Kirjoitan käsin mukavassa asennossa ja mukavassa paikassa,
sitten koneella puhtaaksi.

Kirjoituksillani haluan puolustaa syrjäytettyjä - olivat he
mitä yhteiskuntaluokkaa hyvänsä, maaseudun tai kaupungin asukkaita.

Omakohtaasta

Mielikirjailijoita ovat Mika Waltari, Joenpelto, Linna,
Sillanpää (Nuorena nukkunut), Siegfrid Lenz, Shakespearen Julius Caesar
ja useat koti- ja ulkomaiset runoilijat

Olen erittäin epämusikaalinen ja elokuvateatterissa en ole käynyt vuosikausiin,
sen sijaan käyn teatterissa Helsingissä tyttären luona käydessäni.
Pienenä pelkäsin kaikkea, totta kai, kun 13- ja 14-vuotiaat veljeni nauttivat
saadessaan pelotella 4-vuotiasta toisten ollessa ulkotöillään.
Sittemmin talon toisessa päässä asuva isoäiti kertoi Postitien eli
Porintien luurangosta ja Korsholmalta karanneista vangeista eli "karkujaamista",
jotka jo Laihialle ehdittyään ryöstelivät ja tekivät pahojaan.

Hauska sattumus:
Vaikeata muistaa erilaisia sattumuksia - paremmin tulevat mieleen
lukuisat pelastumiset kuolemanvaarasta kuten tasoylikäytävällä
hevosella junan alle jäämättömyys tai pimeässä tien yli pudonneet sähkölangat,
joihin olin vähiltä ajaa polkupyörällä ynnä muut vastaavat.

Toisenlainen tapaus oli esimerkiksi, kun Vatikaanissa aikoinaan odotin
paavin päivittäin ikkunastaan suorittamaa siunausta.
Mutta juuri sinä päivänä ei ikkuna auennutkaan ja kerrottiin Monacon ruhtinasparin,
siis Ranierin ja puolisonsa Grace Kellyn olevan paavin luona - huhu kertoi
heidän anovan puolisolle kuningattaren arvonimeä,
mikä tietysti oli pelkkä huhu - ja kun aikataulun mukaan olin pois lähtemässä,
tuli upea auto ohitseni ja monacolaiset autossa.
Mutta paavia ei vieläkään näkynyt ikkunassa ja niin jäin ilman paavin siunausta.

Tärkeintä elämässä minulle on sopu ihmisten ja myös kansojen välillä.
Myös maa ja maahenki ovat tärkeitä.

Kotomaakunnasta

Isäni ovat viljelleet 450 vuotta Laihian peltoja,
siksi ei pohjalaisuus ole vaihtunut hämäläisyydeksi.
Pohjalaisuus merkitsee minulle rehellisyyttä, suoruutta, uutteruutta.
Pohjanmaa on minulle kadotettu paratiisi, sen avaruus ja viljapellot,
kesäillan punerrus harmaiden latojen seinillä taivaskuvani.