Könönen, Terho
Elämäkertatietoa
Terho Könönen kertoo Suhmuran Santra -laulun synnystä seuraavaa:
"Kyllä Santra aikoinaan tavattiin. Kävin usein Hammaslahden seurojentalolla tansseissa kesäisin - meillä oli näet huvila siellä aseman seuduilla. Kerran todella sattui niin, että yhtä tyttöä saatolle pyytäessäni hän varoitteli jotain siihen päin, että 'Voi tokkiinsa, jalkojas siästä'. Tyttö näes asui Suhmurassa... ja meidän huvilamme oli taas aivan päin vastaiseen suuntaan. Joten siinä olisi tullut nelisenkymmentä kilometriä saattomatkaa... Moinen pikkutapaus jäikin mieleen niin, että sitten asemasodan aikoihin muistui laulunaiheeksi. 1951 se sai julkisuutta radiossa ja pikku hiljaa pääsi koko kansan tietoisuuteen."
[APU 1966:48, s. 35-35, 106]
"Kyllä Santra aikoinaan tavattiin. Kävin usein Hammaslahden seurojentalolla tansseissa kesäisin - meillä oli näet huvila siellä aseman seuduilla. Kerran todella sattui niin, että yhtä tyttöä saatolle pyytäessäni hän varoitteli jotain siihen päin, että 'Voi tokkiinsa, jalkojas siästä'. Tyttö näes asui Suhmurassa... ja meidän huvilamme oli taas aivan päin vastaiseen suuntaan. Joten siinä olisi tullut nelisenkymmentä kilometriä saattomatkaa... Moinen pikkutapaus jäikin mieleen niin, että sitten asemasodan aikoihin muistui laulunaiheeksi. 1951 se sai julkisuutta radiossa ja pikku hiljaa pääsi koko kansan tietoisuuteen."
[APU 1966:48, s. 35-35, 106]
Tekstinäyte
Orjantappuraa
Huurteinen este.
Miten viattoman valkoista,
koristeellista köynnöstä
se tänään onkaan.
Mutta huomenna
ehkä vain verta ja vaateriekaleita
ruosteisissa piikkilangoissa.
Köynnöstäkö?
Eikö paremminkin
Huurteinen este.
Miten viattoman valkoista,
koristeellista köynnöstä
se tänään onkaan.
Mutta huomenna
ehkä vain verta ja vaateriekaleita
ruosteisissa piikkilangoissa.
Köynnöstäkö?
Eikö paremminkin
ihmisen itsensä istuttamaa
kärsimyskruunua,
orjantappuraa.
[Tulikaste : runoja. Omakustanne 1988]
kärsimyskruunua,
orjantappuraa.
[Tulikaste : runoja. Omakustanne 1988]