Broberg, Arne
Elämäkertatietoa
Toiminut metsänhoitajana eri hoitoalueilla, mm. Raja-Karjalassa.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Tekstit kokoomateoksissa
-Erämaailma 1996-1997. Karisto 1996
-Raja-Karjalan riistapoluilta: kokoelma vanhoja metsästystarinoita. (Toim. Sulo Tiainen; kuv. Seppo Polameri) Otava 2002
Tietoteoksia:
-Tärkeimmät turkiseläimet ja niiden hoito (Väinö Puustisen kanssa). WSOY 1931
-Erämaailma 1996-1997. Karisto 1996
-Raja-Karjalan riistapoluilta: kokoelma vanhoja metsästystarinoita. (Toim. Sulo Tiainen; kuv. Seppo Polameri) Otava 2002
Tietoteoksia:
-Tärkeimmät turkiseläimet ja niiden hoito (Väinö Puustisen kanssa). WSOY 1931
Tekstinäyte
Lapsuudenmuistot ovat kirjavaa mosaiikkia, johon jotkin elämykset ja kohtaukset on upotettu toisia kirkkaammin ja näkyvimmin värein. Mitätönkin tapahtuma voi esiintyä niin selvästi erottuvana, että se hallitsee kokonaisuutta. Jokin elämän alkutaipaleella nähty tai kuultu tapaus, jossa pikku minä on ollut ainoastaan katselijana tai kuuntelijana, saattaa syöpyä muistiin lähtemättömästi.
Pääkuvioina mosaiikissani ovat eräät metsästyskuvaukset, jotka pureutuivat seitsenvuotiaan muistiin niin selvästi, että niiden hahmopiirteet eivät vielä 65 vuotta myöhemminkään ole himmentyneet.
Lapsuudenkotini oli usein ympäristön metsästäjien kokoontumispaikkana. Jäniksenajo ja linnustus houkuttelivat.
Jäniskoira ei ollut vielä 1870- ja 1880-luvuilla joka miehen seuralainen niinkuin nyt. Setteri ja pointteri olivat perin harvinaisia. Isäni omisti siihen aikaan puolalaisen jäniskoiraparin Panin ja Miilan sekä setterinartun Sesanin. Vesilintujen pyyntiä varten hän oli hankkinut pitkin pitäjiä viisaudestaan kuulun kähäräkarvaisen Retrieverin.
Isäni metsästysinnon ja metsästysalueiden laajuuden ohella oli siis muitakin syitä, jotka vetivät metsästäjiä hänen kotiinsa. Pitkänmatkaisiakin vieraita eksyi usein sille syrjäiselle rautatehtaalle, jossa hän isännöi.
[Metsämiehen muistelmia. Gummerus 1947, s. 7-8]
Pääkuvioina mosaiikissani ovat eräät metsästyskuvaukset, jotka pureutuivat seitsenvuotiaan muistiin niin selvästi, että niiden hahmopiirteet eivät vielä 65 vuotta myöhemminkään ole himmentyneet.
Lapsuudenkotini oli usein ympäristön metsästäjien kokoontumispaikkana. Jäniksenajo ja linnustus houkuttelivat.
Jäniskoira ei ollut vielä 1870- ja 1880-luvuilla joka miehen seuralainen niinkuin nyt. Setteri ja pointteri olivat perin harvinaisia. Isäni omisti siihen aikaan puolalaisen jäniskoiraparin Panin ja Miilan sekä setterinartun Sesanin. Vesilintujen pyyntiä varten hän oli hankkinut pitkin pitäjiä viisaudestaan kuulun kähäräkarvaisen Retrieverin.
Isäni metsästysinnon ja metsästysalueiden laajuuden ohella oli siis muitakin syitä, jotka vetivät metsästäjiä hänen kotiinsa. Pitkänmatkaisiakin vieraita eksyi usein sille syrjäiselle rautatehtaalle, jossa hän isännöi.
[Metsämiehen muistelmia. Gummerus 1947, s. 7-8]