Kiellettyjen kyynelten maa

Romaanin kansikuva ja takakansiseloste ovat niin banaaleja, että lukemisen aloittaa ärtynein ennakkoaavistuksin, vaikka tietäisikin sen saaneen sangen suopeat arvostelut Ruotsin arvovaltaisissakin kirjallisuuslehdissä. Juoni sinänsä on epäilemättä todellinen sillisalaatti hiukan jokaiselle-jotakin-tyyliin, sillä tekijä on marssittanut mukaan suuren joukon eri yhteiskuntapiireistä ja ennen kaikkea eri maista peräisin olevia ihmisiä, joiden kohtalot sekä uskottavin että uskomattomin kääntein romaanissa sivuavat toisiaan. Merkillistä kyllä, jälkivaikutelma romaanista oli kuitenkin myönteinen, kun juoni oli joko unohtunut tai muuttunut epäoleelliseksi. Romaanin yksityiskohdista koostuu näet jälkikäteen eloisa ja oikealta vaikuttava näkemys ennen kaikkea Siamista, "maasta, jossa kyynelet ovat kielletyt", idän ja lännen ihmisen ajattelutavan erilaisuudesta ja mahdollisuudesta keskinäiseen ymmärtämykseen kulttuurien ja ajattelutapojen eroavaisuuksista huolimatta, mihin näyttää tähtäävän tekijänkin sisin pyrkimys. Tietystä pinnallisuudestaan huolimatta kelpo viihdettä.