Savela, Evert
Tekstinäyte
Kun Erkki oli soutanut Elisan kotiin ja nyt, kirkkaan kesäisen aamun valjetessa souteli kotiinsa päin, tuntui hänestä veden päällä leijaileva, kevyt, vaalea sumu kauniimmalta kuin ennen. Käen kukunnassakin oli paljon soreampi sointu kuin vielä eilisiltana. Ja kun hän oli vetänyt veneensä maalle ja kävellyt aittamäelle, kukkivat siellä tuomet ja pihlajat nyt hänen mielestään paljon kauniimmin kuin illalla. Sitäpaitsi mahtoivat ne kukkia nyt hänelle, illalla vain ilman aikojaan. Uusi navetta ja vanha harmaa talokaan eivät enää näyttäneet ollenkaan autioilta ja tyhjiltä, vaikka kaikki oli nyt paljon hiljaisempaa kuin illalla. Luonnon aamulaulut eivät vielä olleet alkaneet. Salon käkönen vain kukahteli.
Erkkiä ei yhtään nukuttanut, eikä hän tällaista aamua nukkumalla pilaakaan. Vanhan, suuren sisäänlämpiävän saunan sivu hän käveli riihelle päin. Kaikissa niissä nyt oli kotoinen tuntu ja ne vain odottivat häntä käymään niihin käsiksi ja laittamaan ne uudenaikaisiksi. Hänen mielensä oli nyt yhtä valoisa kuin tämä eloon heräävä, keskikesän aamu. Oliko hänen oman elämänsä keskikesän aamu koittanut?
Vanhan emännän kamarin akkunassa alkoivat uutimet liikkua ja Erkki huomasi, että äiti oli jo noussut ylös. Hän meni sisään. Emännällä oli jo kahvi keitettynä ja hän kaatoi Erkille tummaa, hyvältä tuoksuvaa kahvia. Emäntä arvasi, että Erkki ei ollut lainkaan ollut nukkumassa, vaan että hän oli ollut niillä asioilla, joilla hän olisi pojan toivonut jo pitkän aikaa sitten olleen. Erkki istui vastapäätä äitiään, punasteli, rykäsi ja sanoi:
"Tietääkös äiti, että minulla on nyt oikein tärkeä asia?"
"Vai niin, mikäs tuo nyt sitten olisi?"
"Minä olen valinnut itselleni morsiamen."
"No jopa nyt. Ja kuka tuo nyt sitten on?"
"Elisabeth Apilisto."
"Elisabeth! Oletko järjiltäsi, vai pilkkaatko vanhaa äitiäsi ?"
"Ei, kyllä se on ihan täyttä totta."
"Jos tuot taloon piikatytön, alentaa se talon arvoa, mutta jos tuot taloon mampsellin, vie se talon perikatoon."
"Minkätähden, äiti? Elisabeth on rivakka tyttö."
"Mitä teet silloin tuolla upealla navetallasi? Ei säily talossa karja, jossa ei ole emännän ohjaavaa kättä. Ei luista talon asiat, jossa emäntä on nukke. Navetat haisevat mapsellien nokkaan. Jos tuot taloon mampsellin, lähden minä talosta ja vien rahani mukanani."
Ankara tuomio. Mutta vaikka tuomio olisi ollut vieläkin ankarampi, naisi hän Elisabethin kuitenkin.
Eräänä päivänä täyttikin vanha emäntä uhkauksensa. Hän käski renkipojan asettaa hevosen aisoihin ja viedä hänet toiseen pitäjään. Erkki ei saanut tulla häntä edes kyytiinkään ja talo jäi ilman emäntää.
(Vanha perintötalo 1941)
Vanhan emännän kamarin akkunassa alkoivat uutimet liikkua ja Erkki huomasi, että äiti oli jo noussut ylös. Hän meni sisään. Emännällä oli jo kahvi keitettynä ja hän kaatoi Erkille tummaa, hyvältä tuoksuvaa kahvia. Emäntä arvasi, että Erkki ei ollut lainkaan ollut nukkumassa, vaan että hän oli ollut niillä asioilla, joilla hän olisi pojan toivonut jo pitkän aikaa sitten olleen. Erkki istui vastapäätä äitiään, punasteli, rykäsi ja sanoi:
"Tietääkös äiti, että minulla on nyt oikein tärkeä asia?"
"Vai niin, mikäs tuo nyt sitten olisi?"
"Minä olen valinnut itselleni morsiamen."
"No jopa nyt. Ja kuka tuo nyt sitten on?"
"Elisabeth Apilisto."
"Elisabeth! Oletko järjiltäsi, vai pilkkaatko vanhaa äitiäsi ?"
"Ei, kyllä se on ihan täyttä totta."
"Jos tuot taloon piikatytön, alentaa se talon arvoa, mutta jos tuot taloon mampsellin, vie se talon perikatoon."
"Minkätähden, äiti? Elisabeth on rivakka tyttö."
"Mitä teet silloin tuolla upealla navetallasi? Ei säily talossa karja, jossa ei ole emännän ohjaavaa kättä. Ei luista talon asiat, jossa emäntä on nukke. Navetat haisevat mapsellien nokkaan. Jos tuot taloon mampsellin, lähden minä talosta ja vien rahani mukanani."
Ankara tuomio. Mutta vaikka tuomio olisi ollut vieläkin ankarampi, naisi hän Elisabethin kuitenkin.
Eräänä päivänä täyttikin vanha emäntä uhkauksensa. Hän käski renkipojan asettaa hevosen aisoihin ja viedä hänet toiseen pitäjään. Erkki ei saanut tulla häntä edes kyytiinkään ja talo jäi ilman emäntää.
(Vanha perintötalo 1941)