Rasmussen, Soile

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

tietokirjat

Kirjailijan omat sanat

Sain aivoverenkiertohäiriön v. 1980 luvun lopussa. Olin sairaalassa, siellä muistini palautuesa hoitava lääkäri haastatteli. Olin itkuinen, hän kiinnostui miksi itken. Kerroin lapsuudestani ja isättömyydestäni. Olen aviototn lapsi. Hän kehoitti minua kirjoittamaan asiat ulos ja toivuttuani innostuin asiasta. Itkin ja kirjoitin. Se helpotti. Tehdessäni sukututkimusta äitini suvusta, ihmiset alkoivat elää päässäni ja niin kirjoitin myös kirjan sukuni vaiheista. Faktaa ja osittain fiktiota.

Lempikirjani: Väinö Linnan Täälläpohjantähdenalla. Suosikki elokuvani: Tuulen viemää. Tärkeintä elämässä olisi Rauha Maailmassa! Motto: Tunnen olevani aina yksin, suuressakin joukossa.

Elämäkertatietoa

Soile Rasmussen s. 27.05.1934 Rovaniemi. Asuinpaikka: Rovaniemi, Saarenkylä. Ompelija, eläkkeellä. Koulutus: kansakoulu, käsityökoulu. Rovaniemen kirjastolautakunnan jäsen vuodesta 1991, välillä myös puheenjohtajana, myös taloudenhoitaja. Harrastuksena kuvataide, öljymaalaus. Palkinnot ja kunniamaininnat: Kansan arkiston keräily kilpailussa kunniakirja vuonna 1995, Lapin maakuntaliiton kotirintama taisteli kilpailusta 1000 markan palkinto vuonna 1991.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Juuret näkyvillä antologia, Lapin Lääninhallituksen julkaisussa v. 1998. Runo Pienenä tyttönä, Saarenkylän historiassa ilmestyi toinen painos 1998. Useampia kirjoituksia ja tutkimuksia kylän historiasta. Saatiin tämä vapaus pitää -kirjoitus saksalaiset Rovaniemellä; kirja ilmestyi 2001.

Tekstinäyte

Pienenä tyttönä

Kerran kesällä, kauniina päivänä, maalaistalossa kotonani
istuin rappusilla.
Pihaan ajoi hevonen, ohjaksissa tumma mies, ostamaan heiniä,
kyydissä poika, ikäiseni, kokoiseni.
Poika tuli luokseni
sanoi: ”leikitään”
Juoksimme ympäri pihaa
nauroimme ilakoimme
Hänen tummat nappisilmänsä loistivat auringon kanssa kilpaa,
Juoksin, sydämeni hakkasi, henkeä salpasi
kaikki muu katosi ympäriltäni, olin onnellinen.
Yht’äkkiä käsky: ”poika tule”
…….. kaikki loppui.
Naurava, iloinen poika juoksi tiehensä,
enkä nähnyt häntä koskaan enää
ensi rakkauttani,
pientä mustalaispoikaa.

Juuret näkyvillä. Toim. Hannu Sarrala. Painettu Lapin yliopistossa, Rovaniemi 1999. Sivut 57-58.