Varpomaa, Harri
Tekstinäyte
Kello 00.15 sairaalan potilaspyjamaan, aamutakkiin ja sairaalan tossuihin pukeutunut Igor Andrejevits Builov, mafian tappokone, ilmestyi vierailu- sisäänkäynnin ovelle ja soitti kelloa. Jo eläkeiässä oleva yövahtimestari laahusti paikalle. "Mitäs te täällä soittelette?" hän ihmetteli ovien ulkopuolelle joutunutta potilasta.
"Olin tupakalla parvekkeella ja piru vieköön, tossu putosi," Builov sanoi ja käveli vartijan ohi hisseille.
"Mites te pihalle pääsitte?" vartija kyseli.
"Hyppäsin tossun perässä."
Päätään puristellen ja itsekseen mutisten linkutti vanha mies takaisin tiskinsä taa.
Builov ajoi viidenteen kerrokseen ja laskeutui rappuja kerrosta alemmas ja hiipi äänettömästi neljännen kerroksen aulaan ja vilkaisi käytävään. Valemiliisi nuokkui tuolillaan. Builov kakisti kurkkuaan. Se herätti valemiliisin.
Builov antoi sovitun merkin, jonka valemiliisi kuittasi kättään nostamalla.
WC:ssä sen paremmin kuin suihkussakaan ei ollut ketään. Igor sai rauhassa tehdä valmisteluitaan. Päivällä tehdyn katsastuksen pohjalta hän oli laatinut suunnitelman. Katonrajassa pitkin seinäviertä kiersi kaksi putkea. Putket olivat niin korkealla, että niihin saattoi helposti ripustaa miehen kaulastaan jalkojen ylettymättä lattiaan. Suihkuverhoja kannatteli ohut rautalanka. Sen hän oli valinnut hirttoköydeksi. Hän irrotti toisen suihkutilan verhon ja teki rautalankaan sopivan lenkin. Tämän ripustimen hän kiinnitti valmiiksi katonrajan putkeen. Suihkutiloista löytyi sopivasti kaksi penkkiä, joista oli apua virittelyyn ja myöhemmin itse toimenpiteeseen. Vaikein asia tietysti oli saada hirtettävä hirttopaikalle. Kolkata miestä ei voinut, mutta nopea nukuttaminen vahvalla nukutusaineella toimisi varmasti. Aamuun mennessä olisi nukutusaine jo haihtunut vainajasta, eikä miliisi olisi siitä niin kiinnostunutkaan.
Kun valmistelut oli tehty, sammutti Builov saniteettitilojen valot. Sen verran aulan valoa tulvi oven päällä olevasta ikkunasta, että näki kulkea. Builov vetäytyi lähimpänä pisulaaria olevaan WC-koppiin odottamaan. Kopissa istuminen ei ollut mitenkään miellyttävää, siitä piti huolen tilan ominaishaju.
(Rosvoja, ruplia, romantiikkaa 2010)
"Mites te pihalle pääsitte?" vartija kyseli.
"Hyppäsin tossun perässä."
Päätään puristellen ja itsekseen mutisten linkutti vanha mies takaisin tiskinsä taa.
Builov ajoi viidenteen kerrokseen ja laskeutui rappuja kerrosta alemmas ja hiipi äänettömästi neljännen kerroksen aulaan ja vilkaisi käytävään. Valemiliisi nuokkui tuolillaan. Builov kakisti kurkkuaan. Se herätti valemiliisin.
Builov antoi sovitun merkin, jonka valemiliisi kuittasi kättään nostamalla.
WC:ssä sen paremmin kuin suihkussakaan ei ollut ketään. Igor sai rauhassa tehdä valmisteluitaan. Päivällä tehdyn katsastuksen pohjalta hän oli laatinut suunnitelman. Katonrajassa pitkin seinäviertä kiersi kaksi putkea. Putket olivat niin korkealla, että niihin saattoi helposti ripustaa miehen kaulastaan jalkojen ylettymättä lattiaan. Suihkuverhoja kannatteli ohut rautalanka. Sen hän oli valinnut hirttoköydeksi. Hän irrotti toisen suihkutilan verhon ja teki rautalankaan sopivan lenkin. Tämän ripustimen hän kiinnitti valmiiksi katonrajan putkeen. Suihkutiloista löytyi sopivasti kaksi penkkiä, joista oli apua virittelyyn ja myöhemmin itse toimenpiteeseen. Vaikein asia tietysti oli saada hirtettävä hirttopaikalle. Kolkata miestä ei voinut, mutta nopea nukuttaminen vahvalla nukutusaineella toimisi varmasti. Aamuun mennessä olisi nukutusaine jo haihtunut vainajasta, eikä miliisi olisi siitä niin kiinnostunutkaan.
Kun valmistelut oli tehty, sammutti Builov saniteettitilojen valot. Sen verran aulan valoa tulvi oven päällä olevasta ikkunasta, että näki kulkea. Builov vetäytyi lähimpänä pisulaaria olevaan WC-koppiin odottamaan. Kopissa istuminen ei ollut mitenkään miellyttävää, siitä piti huolen tilan ominaishaju.
(Rosvoja, ruplia, romantiikkaa 2010)