Urheilukirja
Tyyppi
tietokirjat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Ylivoimainen taito on itsessään tyylikästä, Tuomas Kyrö kirjoittaa venäläisestä vapaaottelijasta Urheilukirjassaan, ja samoin voi luonnehtia Urheilukirjaa kirjallisena suorituksena. Teos kertaa ja analysoi yhden 1970-luvulla syntyneen miehen suomalaista urheiluhulluutta. Se on taidokkaasti helpoksi kirjoitettu, purkaa osuvin vertauskuvin, mutta syvästi suomalaista identiteettiä. Kirjailijalla on huippu-urheiluun fanin suhde, useimmat jutut vaikuttavat alkujaan ilmestyneen eri lehdissä kolumneina, ja myös kirjailijan alustus Lahden kirjailijakokouksessa on upotettu kirjaan. Mutta kirjan koontitapaa eri aineksista ei juuri huomaa, ellei ole lukenut tekijän tekstejä muualta. Tyyli säilyy suurimmalta osin yhtenäisenä.
Huumori toimii kuin pilakuvissa. Pikajuoksija Ben Johnson on ollut ” täynnä kamaa kuin Bolivian viidakko”, ja ”Benistä huokui Wall Streetin Gordon Gekko” verrattuna Carl Lewisiin, joka oli teini-ihailijansa silmissä pyhäkoulumainen ja tekopyhä. Kirjoittaja liioittelee ja kärjistää, tekee retkiä lajeihin jotka tuntee ja jotka on oppinut tuntemaan kirjoittamalla niistä. Galleria Suomen ja maailman urheilijoita tulee ikään kuin piirretyksi uudestaan. Suuria synteesejä urheilun merkityksestä kulttuurissa tulee kuin varkain, siellä täällä. Kuten että urheilutermit ovat siirtyneet talouteen ja talouden termit urheiluun, kilpakentille.
Kirjailijuus näyttäytyy tapana olla verbaalisesti vahva, jos ei muuten. Mutta kuten lapsena siitä on saanut turpaan, nyt voi käydä samoin. Kirjailija on kuin voimanostaja, joista hän selittää: se osa joka ei alkujaan ole ”liian suuria perhosiksi” koostuu erittäin pienistä, jotka löytävät punttisalilta yhteisön, joka kulkee samaan suuntaan. Täysin sovellettava neuvo siitä, että pitäisi mennä tuskaa kohti, tulee Urheilukirjassa urheilijoille siellä täällä pitkin kirjan matkaa ja sopii palautteen käsittelyn ohjeeksi vaikkapa taiteeseen.
Doping tulee käsitellyksi urheilufanin silmin osana urheilun ”täysin turhan, pirun tärkeän” maailman draamaa, joka poistuisi sallimalla se. Ehdotus ei ole vakava, yksi mahdollinen maailma kuitenkin.
Teos ei oikeasti haikaile vanhoja aikoja takaisin, toteaapa vain elintason nousun vaikuttaneen urheilun ja taiteen muuttumiseen viihteeksi. Aineellisen omaisuuden isotessa kansallisvaltion ja kaiken aineettoman merkitys vähenee. Uudet urheilijat eivät ole kuin vanhat sankarit, vaan osaavat 1980-luvulla ja myöhemmin syntyneinä kaupallisuuden, julkisuuden ja median pelit, urheilun tapana tulla isoksi nimeksi ja ansaita.
Tämä kirja ei jätä kylmäksi fanioireetontakaan lukijaa, kokeilisin kirjaa myös teiniprovokaattoreihin.
– Sini Kiuas/ Sanojen aika
Huumori toimii kuin pilakuvissa. Pikajuoksija Ben Johnson on ollut ” täynnä kamaa kuin Bolivian viidakko”, ja ”Benistä huokui Wall Streetin Gordon Gekko” verrattuna Carl Lewisiin, joka oli teini-ihailijansa silmissä pyhäkoulumainen ja tekopyhä. Kirjoittaja liioittelee ja kärjistää, tekee retkiä lajeihin jotka tuntee ja jotka on oppinut tuntemaan kirjoittamalla niistä. Galleria Suomen ja maailman urheilijoita tulee ikään kuin piirretyksi uudestaan. Suuria synteesejä urheilun merkityksestä kulttuurissa tulee kuin varkain, siellä täällä. Kuten että urheilutermit ovat siirtyneet talouteen ja talouden termit urheiluun, kilpakentille.
Kirjailijuus näyttäytyy tapana olla verbaalisesti vahva, jos ei muuten. Mutta kuten lapsena siitä on saanut turpaan, nyt voi käydä samoin. Kirjailija on kuin voimanostaja, joista hän selittää: se osa joka ei alkujaan ole ”liian suuria perhosiksi” koostuu erittäin pienistä, jotka löytävät punttisalilta yhteisön, joka kulkee samaan suuntaan. Täysin sovellettava neuvo siitä, että pitäisi mennä tuskaa kohti, tulee Urheilukirjassa urheilijoille siellä täällä pitkin kirjan matkaa ja sopii palautteen käsittelyn ohjeeksi vaikkapa taiteeseen.
Doping tulee käsitellyksi urheilufanin silmin osana urheilun ”täysin turhan, pirun tärkeän” maailman draamaa, joka poistuisi sallimalla se. Ehdotus ei ole vakava, yksi mahdollinen maailma kuitenkin.
Teos ei oikeasti haikaile vanhoja aikoja takaisin, toteaapa vain elintason nousun vaikuttaneen urheilun ja taiteen muuttumiseen viihteeksi. Aineellisen omaisuuden isotessa kansallisvaltion ja kaiken aineettoman merkitys vähenee. Uudet urheilijat eivät ole kuin vanhat sankarit, vaan osaavat 1980-luvulla ja myöhemmin syntyneinä kaupallisuuden, julkisuuden ja median pelit, urheilun tapana tulla isoksi nimeksi ja ansaita.
Tämä kirja ei jätä kylmäksi fanioireetontakaan lukijaa, kokeilisin kirjaa myös teiniprovokaattoreihin.
– Sini Kiuas/ Sanojen aika
Aiheet ja teemat
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
289