Niemi, Juhani
Elämäkertatietoa
Elias Lönnrotin rahaston väitöskirjapalkinto 1981, vuoden tiedekirja 1988,
Juhani Ahon palkinto 1990, SKS:n kirjallisuusarkiston vuoden asiakas 2005,
Hämeen taidetoimikunnan taidemitali 2006, vuoden kotiseutukirjaehdokkuus
2012
Kirjallisuuteen liittyvät luottamustehtävät tai merkittävät jäsenyydet:
Juhani Ahon palkinto 1990, SKS:n kirjallisuusarkiston vuoden asiakas 2005,
Hämeen taidetoimikunnan taidemitali 2006, vuoden kotiseutukirjaehdokkuus
2012
Kirjallisuuteen liittyvät luottamustehtävät tai merkittävät jäsenyydet:
Suomen Akatemian Kirjallisuusinstituution syntyvaihe -projektin johtaja
1993–96, valtion kirjallisuustoimikunnan jäsen 2007-2013, varapj
2010-2013, SKS:n kriittisten editioiden toimituskunnan varapj 2010-,
Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintolautakunnan jäsen 2014-
Perhesuhteet: Puoliso, kolme lasta
Motto: Nulla dies sine linea.
1993–96, valtion kirjallisuustoimikunnan jäsen 2007-2013, varapj
2010-2013, SKS:n kriittisten editioiden toimituskunnan varapj 2010-,
Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintolautakunnan jäsen 2014-
Perhesuhteet: Puoliso, kolme lasta
Motto: Nulla dies sine linea.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Kirjailijoita ja epäkirjailijoita (SKS 1983),
Hiidenkiven arvoitus (Karisto 1985), Lammas ja vuohipukki (Karisto 1988),
Kirjojen takaa (Karisto 1991), Sanan vallasta vallan sanoihin
(Kirjastopalvelu 1993)
Juhani Aho (SKS 1985), Arvid Järnefelt: kirjailija ajassa ja ikuisuudessa
Hiidenkiven arvoitus (Karisto 1985), Lammas ja vuohipukki (Karisto 1988),
Kirjojen takaa (Karisto 1991), Sanan vallasta vallan sanoihin
(Kirjastopalvelu 1993)
Juhani Aho (SKS 1985), Arvid Järnefelt: kirjailija ajassa ja ikuisuudessa
(SKS 2005), Paavo Cajander suomentajana ja runoilijana (SKS 2007),
Kisällistä kauppaneuvokseksi: kirjankustantaja Arvi A. Kariston
elämäkerta (Karisto 2008), Larin-Kyösti: kansanlaulaja ja kosmopoliitti
(Karisto 2016)
Kisällistä kauppaneuvokseksi: kirjankustantaja Arvi A. Kariston
elämäkerta (Karisto 2008), Larin-Kyösti: kansanlaulaja ja kosmopoliitti
(Karisto 2016)
Tekstinäyte
"Runoilijana Larin-Kyösti oli suomalaisista suomalaisin ja hämäläisistä
hämäläisin. Samalla hän oli maailmankansalainen, joka tapaili kaikille
yhteisiä säveliä ja tulkitsi yleisinhimillisiä tuntoja.
Äidinkieleltään ruotsalaisena ja sanataiteessaan suomalaisena hän eli
hämäläisin. Samalla hän oli maailmankansalainen, joka tapaili kaikille
yhteisiä säveliä ja tulkitsi yleisinhimillisiä tuntoja.
Äidinkieleltään ruotsalaisena ja sanataiteessaan suomalaisena hän eli
kulttuurien ja kielten rajamaastossa, jossa liikkui silmät ja korvat auki
vastaanottavaisena erilaisille vaikutteille. Hänen tilanteessaan on jotakin
samaa kuin suomenruotsalaisen modernistin Edith Södergranin, jonka runous
kasvoi kulttuurisesta dialogista ja viime kädessä rajojen murtumisesta.
”Kylän lauluistaan” vuosisadan vaihteessa tunnetuksi tullut
Larin-Kyösti ei kauan halunnut pysyä annetuissa raameissa, vain
yksinkertaisena kansanlaulajana. Henkilökohtaiset pettymykset elämässä
tekivät hänestä ironikon. Proosakirjailijana Larin-Kyösti tavoitti pian
itsessään piilevän humoristin. Huumorin takaa löytyi syvältä koettua
tragiikkaa, joka purkautui ennen kaikkea draaman muodossa. Eino Leinon tapaan
Larin-Kyöstissä runoilijana oli haavoittuvuutta, ”petoa joka hiipi
rotkonsa rauhaan”.
”Soitit pillillä pienen polskan”, Eino Leino kiteytti runoilijaveljensä
ominaislaadun yhteen kuvaan. Larin-Kyösti oli runoilijana romanttinen
trubaduuri, oman tiensä kulkija, joka soitteli erilaisilla instrumenteilla
niin ilon kuin surunkin sointuja. Mutta hän oli muutakin: realistinen
havainnoitsija, jonka kuvastimesta näkyy todellisuus sateenkaaren värein.
Hänen sanataidettaan tuhansine teksteineen voi verrata kaleidoskooppiin. Sen
kurkistusaukosta katsomalla voi loihtia esiin äärettömästi erilaisia
kuvioita."
vastaanottavaisena erilaisille vaikutteille. Hänen tilanteessaan on jotakin
samaa kuin suomenruotsalaisen modernistin Edith Södergranin, jonka runous
kasvoi kulttuurisesta dialogista ja viime kädessä rajojen murtumisesta.
”Kylän lauluistaan” vuosisadan vaihteessa tunnetuksi tullut
Larin-Kyösti ei kauan halunnut pysyä annetuissa raameissa, vain
yksinkertaisena kansanlaulajana. Henkilökohtaiset pettymykset elämässä
tekivät hänestä ironikon. Proosakirjailijana Larin-Kyösti tavoitti pian
itsessään piilevän humoristin. Huumorin takaa löytyi syvältä koettua
tragiikkaa, joka purkautui ennen kaikkea draaman muodossa. Eino Leinon tapaan
Larin-Kyöstissä runoilijana oli haavoittuvuutta, ”petoa joka hiipi
rotkonsa rauhaan”.
”Soitit pillillä pienen polskan”, Eino Leino kiteytti runoilijaveljensä
ominaislaadun yhteen kuvaan. Larin-Kyösti oli runoilijana romanttinen
trubaduuri, oman tiensä kulkija, joka soitteli erilaisilla instrumenteilla
niin ilon kuin surunkin sointuja. Mutta hän oli muutakin: realistinen
havainnoitsija, jonka kuvastimesta näkyy todellisuus sateenkaaren värein.
Hänen sanataidettaan tuhansine teksteineen voi verrata kaleidoskooppiin. Sen
kurkistusaukosta katsomalla voi loihtia esiin äärettömästi erilaisia
kuvioita."