Pääkkönen, Marjo

Kirjailijan kertomaa

"Kirjoittaminen on minulle ominainen tapa ilmaista itseäni, jäsentää maailmaa ja omaa elämääni. Kun sanat saa mieleiseensä järjestykseen paperille, muukin kaaos helpottuu. Sanoissa on lumoa, magiikkaa, tenhon taikapiiriä. Kirjoittamalla, kieltä käyttämällä liityn ikiaikaiseen tarinankertojien ketjuun, olen mukana luomassa ihmiskunnan yhteistä myyttiä, tarinaa ihmisen olemassaolosta ja osasta maan päällä. Sanoista voi liikuttua, kiihtyä, humaltua – kirja menee alkoholia varmemmin päähän. Sanoilla voi loukata ja lyödä, siksi sanankäyttöön liittyy suuri vastuu. Sitä sananvapaudella ratsastajat eivät aina muista.

Kirjoittaminen on hengitystä, tapa olla olemassa."

Elämäkertatietoa

Syntynyt 3.11.1961 Sotkamossa
Asuinpaikka Oulu vuodesta 1993
Asunut Jyväskylässä vuosina 1980-1982, Tampereella 1982-1987, Sotkamossa 1987-1988, Oulussa 1988-1990, Oulaisissa 1990-1993

Opinnot: ylioppilas Sotkamon lukio 1980, opintoja Jyväskylän yliopistossa 1980-1982, Tampereen yliopistossa 1982-1986, kirjastomerkonomi 1990, viestinnän opintoja OAMK 2001-2003, tradenomiopiskelija 2004 OAMK/Kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelma, kirjoittajakursseja mm. Mikkelin kirjoittajaopistossa ja Päivölän opistossa

Ammatti: ikuinen opiskelija, kotiäiti, freelance-kirjoittaja

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Runot
Maasta nousee mieleni, 1985

Mukana antologioissa
Suopursu, Sotkamon kunnan kulttuurilautakunta 1982
Kainuun Joulu : kirjallinen vuosialbumi

Lisäksi lehtijuttuja ja arvosteluja mm. seuraavissa lehdissä: Sotkamo-lehti, Kainuun Sanomat, opiskelijalehti Aviisi, Pyhäjokiseutu, Kaltio, Hallaus, Kaleva sekä Seniorinet-sivustolla

Tekstinäyte

lillutan piipputupakkaa vedessä
menen nukkumaan hyvien unien toivossa

vihaan ja rakastan
ummehtunutta dialektiikkaa
mehukasta paskapuhetta taas kun
tavoittelin hedelmälihaa

en minä sinua osaa vihata
pystyt riipomaan minua sinua meitä
se menee yli sietokyvyn

sinähän sitä itsenäisyyttä himoitset
ravistat niin taidokkaasti minun omaa
tahtoa ripustautua sinuun

sota ja rauha kanssasi
hulmuttavat helmojaan välissämme
kuin Värttinän naiset konsanaan
menen kaikista tuoksuista sekaisin
ooh!

---

lähetän pullopostia
vesimiehelleni
vaikeasti luettavaa
korkki on pidettävä
tiukasti kiinni sillä
vesipedot
ja pimeyden paha henki
väijyvät pohjalla

mutta vesimieheni ei pelkää
hän lennättää korkin kattoon
ja valkoinen juoma
kuplii kaikkialle

Hallaus 2, helmikuu 2006, s. 32-33