Björkstén, Emilie
Elämäkertatietoa
Arkadia Emilie Björkstén oli yksi 1800-luvun näkyvimmistä naisrunoilijoistamme. Hän julkaisi kaikkiaan neljä runokokoelmaa, muistelmateoksen sekä käännöksiä englanninkielestä. Teoksissaan hän käytti aina nimimerkkiä e***, mikä ei liene kuitenkaan ollut ajan lukevalle yleisölle salaisuus. Nuoren väen suosion hän sai Tant Enunynä, joka avusti ahkerasti tummasävyisillä saduillaan Topeliuksen lastenlehteä Trollsländanlia.
Emilie Björkstén oli kirjoittanut runoja jo 1850-luvulla ja antanut niitä Fredrika Runebergin arvosteltavaksi, mutta esikoiskokoelma Sandperlor ilmestyi vasta v. 1864. Suuri esikuva J.L. Runeberg on siinä läsnä intohimoisen rakkauden kohteena. Taustalla on 1840-luvulla alkanut kiihkeä rakkaussuhde Runebergin kanssa, mistä tuli hänen elämäänsä hallitseva tekijä. Hän ei koskaan toiminut missään ammatissa eikä myöskään avioitunut. Oleskelu Porvoossa tuli kyseenalaiseksi suhteen Runebergiin paljastuttua. Emiliellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kierrellä sukulaisten luona. Suhteestaan runoilijaan Emilie Björkstén kirjoitti mm. myöhemmin laajan lukijapiirin saaneissa muistelmissaan Några minnen (1871).
Esikoiskokoelma oli saanut rohkaisevan vastaanoton, ja muutaman vuoden kuluttua ilmestyi toinen runokokoelma Drottningarna, joka sisältää runoja maailmanhistorian kuuluisista naisista. 1870-luvulla Emilie Björkstén kokosi runokalenterin Mosaiker, jossa on mm. Fredrika Runebergin, Wilhelmina Nordströmin sekä Emilien omia runoja. Runebergin sairauden aikana Fredrika ja Emilie ystävystyivät ja runoilijan kuoltua ilmestynyt kokoelma Ännu en gång onkin omistettu ”Runoilija Runebergin leskelle kunnioituksella ja rakkaudella”. Viimeinen teos De sista on julkaistu v. 1886 runoilijattaren ollessa jo yli 70-vuotias. Sen runot ovat enimmäkseen uskonnollisia.
Lähteet:
Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla. Helsinki 1896.
Edelfeldt, Berta: Vanhan päiväkirjan lehtiä. Episodi J.L. Runebergin elämästä. Helsinki 1922.
”Sain roolin johon en mahdu”. Suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja. Toim. Maria-Liisa Nevala. Helsinki 1989.
Tuulio, Tyyni: Fredrikan Suomi. Esseitä viime vuosisadan naisista. Porvoo 1979.
Saran unohdetut sisaret. Oulun kaupunginkirjasto. 1990.
Emilie Björkstén oli kirjoittanut runoja jo 1850-luvulla ja antanut niitä Fredrika Runebergin arvosteltavaksi, mutta esikoiskokoelma Sandperlor ilmestyi vasta v. 1864. Suuri esikuva J.L. Runeberg on siinä läsnä intohimoisen rakkauden kohteena. Taustalla on 1840-luvulla alkanut kiihkeä rakkaussuhde Runebergin kanssa, mistä tuli hänen elämäänsä hallitseva tekijä. Hän ei koskaan toiminut missään ammatissa eikä myöskään avioitunut. Oleskelu Porvoossa tuli kyseenalaiseksi suhteen Runebergiin paljastuttua. Emiliellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kierrellä sukulaisten luona. Suhteestaan runoilijaan Emilie Björkstén kirjoitti mm. myöhemmin laajan lukijapiirin saaneissa muistelmissaan Några minnen (1871).
Esikoiskokoelma oli saanut rohkaisevan vastaanoton, ja muutaman vuoden kuluttua ilmestyi toinen runokokoelma Drottningarna, joka sisältää runoja maailmanhistorian kuuluisista naisista. 1870-luvulla Emilie Björkstén kokosi runokalenterin Mosaiker, jossa on mm. Fredrika Runebergin, Wilhelmina Nordströmin sekä Emilien omia runoja. Runebergin sairauden aikana Fredrika ja Emilie ystävystyivät ja runoilijan kuoltua ilmestynyt kokoelma Ännu en gång onkin omistettu ”Runoilija Runebergin leskelle kunnioituksella ja rakkaudella”. Viimeinen teos De sista on julkaistu v. 1886 runoilijattaren ollessa jo yli 70-vuotias. Sen runot ovat enimmäkseen uskonnollisia.
Lähteet:
Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla. Helsinki 1896.
Edelfeldt, Berta: Vanhan päiväkirjan lehtiä. Episodi J.L. Runebergin elämästä. Helsinki 1922.
”Sain roolin johon en mahdu”. Suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja. Toim. Maria-Liisa Nevala. Helsinki 1989.
Tuulio, Tyyni: Fredrikan Suomi. Esseitä viime vuosisadan naisista. Porvoo 1979.
Saran unohdetut sisaret. Oulun kaupunginkirjasto. 1990.