Rautalehti

Romaanin nimi viittaa kansanomaisessa haavalääkinnässä käytettyyn pihan rikkaruohoon, jota verrataan armeliaaseen ihmiseen, vähin äänin yhteisössään toimivaan parantavaan voimaan. Talorähjän asunnonahtaudessa elävässä suurperheessä on sama perushenki, kyky sovittaa, ymmärtää ja lääkitä toistensa haavat, niin erilaisia kuin sen jäsenet ovatkin. On karjalaisittain haastava, menneeseen kääntynyt mummo, on perhettä ylläpitävä torikauppiasäiti ja hänen rappioalkoholisti-miehensä sekä joukko lapsia vauvaiästä aikuisiin. Keskeinen näkökulma on perheen lahjakkaan lukiolaispojan, jolle etenkin isä on kipeä ongelma. Karasti on värikäs ja rehevä kertoja, tekstissä on aitoa elämänlämpöä ja voimaa, mutta epäilemättä romaani olisi karsimalla paljon kohentunut. Osa mummon vuolaista tarinoista on enemmän tallennoksen luonteista kuin oleellista romaanin kannalta, eikä poika läheskään aina pohdiskele ja ota kantaa ikäisellään tavalla, mikä haittaa esim. kirjan suositeltavuutta nuorille aikuisille, mihin aiheen ja vilkkauden puolesta olisi ollut edellytyksiä.